SM-uinnit järjestettiin lähes ulkomailla kun
matkasimme laivalla Maarianhaminaan. Asiointikin piti pääosin tehdä
toisella kotimaisella. Yllättävän paljon masters-uintiväkeä oli
kuitenkin meren taakse matkaan lähtenyt. Itselläni starttisetti
oli varsin vakiintunut. Perjantain jätin taas väliin, mutta lauantaille
ja sunnuntaille lajeja riitti. Viestit jaksojen alkuun ja loppuun ja
lisäksi joka jaksossa henkilökohtainen pulahdus. Lauantain päivästä
tulikin megapitkä, kun ilta venähti hallin valojen
sammuttua automaattisesti klo 20 kesken viimeisten viestiuintien. Eivät
olleet kisojen ajaksi poistaneet ajastimia valoista. Lopulta hallilta
pääsimme pois vasta klo 21. Vielä kun paikalliset ravintolat eivät
osanneet varautua nälkäisiin uimarilaumoihin, kotiuduimme
hotelliin ruokailun päätteeksi vasta klo 23. Omalta osalta kisat
sujuivat varsin mallikkaasti ja ajat viittasivat siihen, että vielä sitä
edelleen kehitytään uimarina. Valitettavasti kuitenkin päälimmäisenä
reissusta ei suinkaan jäänyt onnistumisen maku suuhun.
Käännösvahdit työntouhussa. |
Lauantain megayllätyksestä vastasi nimittäin
virkaintoinen käännösvahti. En muista, että minua olisi ikinä ennen
hylätty uimakisoissa. No nyt tuli sekin koettua. Päämatkallani 200
selkäuinnissa kolmannessa käännöksessä en käännösvahdin
mielestä toiminut sääntöjen mukaisesti. Itse en kyllä tällaista
”virhettä” tunnistanut tehneeni ja asia selvisi kun mieheni oli netistä
liveaikoja seuratessaan ihmetellyt tuloksen häipymistä ruudulta.
Tekstiviestiä ihmeteltyäni kävin minäkin tulosliuskoista
toteamassa asian laidan. Ei auttanut keskustelut päätuomarin kanssa.
Asiasta ei kuulemma kannata valittaa, koska tuomiota ei tultaisi
purkamaan. Sana sanaa vastaan. Oh well, eipä aika edes ihan ollut
suomenennätys, joten olkoon nyt sitten… Varsin kova aika
kuitenkin oli ja olisin mielelläni sen ennätyksekseni kirjannut.
Ja takana siintää meri. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti