Kehon hallintaa

Sitkeän kesäyskän jälkeen ja lähes kolmen viikon urheilutauon jälkeen addikti pääsi vihdoin nauttimaan kropan hallinnasta ja kipeistä lihaksista.

Kevyttä paluuta yritettiin bodybalancen ja seinäpilateksen avulla. Bodybalancehan on sekoitus Tai Chi:tä, pilatesta ja joogaa. Periaatteessa ihan kevyttä, jos siis hallitsee keskikroppaansa ja tasapainoa. Treenitauon jälkeen lihakset olivat kuitenkin ihmeissään tällaisesta ”sisäisen tasapainon ja harmonian etsinnästä” kuten tuntia kuvataan.

Seinäpilateksen ohjaaja onneksi osasi heti palauttaa meidät ensikertalaiset maan pinnalle ja kertoi, että tunti tulee olemaan rankka ja seuraavana päivänä paikat tulee olemaan kipeät. Seinäpilates kun ei hirveästi muistuta lyhyempää kaimaansa pilatesta. Yhteistä toki on kehonhallinta ja liikkeen virtaavuus.

Seinän varassa killuva kuvaaja.

Seinäpilateksen teho aloittelijoille perustunee kauhusta jäykkänä pidettäviin lihaksiin. Roikkuminen seinästä vyön varassa koettelee myös insinöörin uskoa fysiikanlakeihin. Kun tunnin edetessä luotto kasvaa, voi liikelaajuuksista saada tehoa myös niihin löytämättömiin lihaksiin. Oman kropan liikkeen lisäksi lisävastusta ja monipuolisempaa treeniä saa erilaisista seinään kiinnitettävistä kuminauhoista joilla tehdään käsi- ja jalkaliikkeitä. Puoltoistatuntisen kruunaa venyttely ja apinamainen roikkuminen seinällä pää alaspäin. Seuraavana päivänä tosiaan oli lihakset kipeänä ja lantio mustelmilla seinävyöstä. Kokemus oli kuitenkin huikaiseva, joten joutunen suosittelemaan tätä ainakin eräänlaisena elämyksenä. Kolmiulotteiset liikkeet soveltuvat vieläpä erityisen hyvin uimareille.

Sen sijaan että alkaisin itkuvirren sairastamisesta kesällä parhaaseen treenikauteen, päätänkin tämän siihen ihanaan tunteeseen, kun pääsee taas urheilemaan tauon jälkeen ja tuntee lihaksissa maitohappoa, tärinää ja väsymystä. Tämän kevyen paluun jälkeen onkin mukava lähteä keräämään näitä tuntemuksia vedessä, maantiellä ja lenkkipoluilla.

Tiukkaa trikoota

Suomesta on haastava ostaa uintiin välineitä. Varsinkin kisatason uikkarit on haettava maahantuojilta tai tilattava ulkomailta. Itse olen turvautunut jälkimmäiseen varsinkin sen ykköstykki lahjeuikkarin kohdalla. Hintakin näytti olevan useamman kymmenen euroa edullisempi vaikka punnan kurssi ei meille tällä hetkellä kovin hyvä ole. Tilaus lähti siis tutun brittiläisen uintikaupan suuntaan.

Merkkiuskollisuutta on ihan käytännön syistä helppo ylläpitää. Koot on yhtenevät mallista toiseen.  Itse olen päätynyt Speedoon, jonka aiempi kisapuku LZR on ollut ihan huippuhyvä päällä. Kyseinen puku on jo loppuunmyyty ja tilalle Lontoon Olympialaisten alla lanseerattiin Fastskin3. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että Areenan puvut ovat herkullisen värisiä (mutta myös järjettömän kalliita) ja niitäkin hetken netissä katselin.

Vaikka Speedon on varmasti muokannut uudesta FS3:sta ominaisuuksiltaan parempaa kuin edellinen LZR oli, on ulkonäössä silti menty minustaa harppaus taaksepäin. Siinä kun LZR oli tyylikäs kokomusta puku, niin FS3:n kolme eri mallia on saanut mahan etumukseensa jotain ihmeen värikkäitä vauhtiviivoja. Kallein malleista (Super Elite) on tässäkin suhteessa parhaimman näköinen.

Uunituore uikkari

Hinnat ovat toki Olympialaisten jälkeen hieman tuulleet alas, mutta silti reilu kolmestaa euroa tuosta kalleimmasta mallista oli minulle hieman liian suolainen hinta. Tietojen perusteella toiseksi paras malli (Elite) ei pitäisi paljon ominaisuuksissa hävitä. Niinpä päädyin ostamaan sen. Tärkeintä puvussa on se että se istuu hyvin ja on jämäkkä ja tuntuu topakalta päällä. Ominaisuudet toki tarkoittavat myös sitä, että pukeminen on varsin haasteelista ja aikaa vievää. Oma pukuni saapui pari viikkoa sitten ja nyt vihdoin olen sitä myös päälle kokeillut. Yksin sen pukeminen ei kuitenkaan onnistu, vaan apua tarvitaan varsinkin pukemisen loppuvaiheessa. Hyvältä tuo puku silti vaikuttaa ja pian sitä pääsee kisoihinkin kokeilemaan.

Testausta

Innostuin mieheni esimerkkiä seuraten testaamaan itseäni. Kävin epäsuorassa kynnystestissä Vierumäellä. Testi tehtiin siis juosten urheiluopiston sisähallissa 200m radalla. Testauksesta vastasi kyseisen putiikin testauspäällikkö ja oli kaikessa tuskassaan oikein mukava kokemus. Kiitos mukavan ja kannustavan testiporukan. Olen nyt yrittänyt tulkita tuloksia sekä miehen kuvaamia videopätkiä. Ehkä tästä jotain potkua ja treenivinkkiä tuli kevääksi. Ainakin hiihtolenkeille yritän jo toteuttaa joitakin syke/treenivinkkejä. Olin tyytyväinen maitohapon sietooni - sain laktaatit nousemaan yli kymppiin. Mutta toisaalta en saanut sykkeitäni nousemaan maksimeihin. Ainakin hiihtäen olen saanut joitakin pykäliä korkeamman arvon. Syynä tähän tosin saattoi olla se, että vedin täyden setin testiä eli 8x1000m. Taisi matkallisesti olla hieman liikaa maksimeiden yrittämiseen viimeisellä. Onneksi rajat löytyi nätisti kolmannen ja kuudennen tonnin kohdilta.

Näytteenottoon tulossa

Samaisen Vierumäen loman yhteydessä otin uuden sykemittarin käyttöön. Oikeastaan perin miehen vanhan Polarin, kun hän hommasi itselleen Garminin. Kumpikin sai siis päivitetyn ja vähän paremmat lelun itselleen. Minulle uutena tuli gps-palikka, jolla nyt mittailen lenkkien matkaa ja lenkin aikana seurailen mm. nopeuttani. Olenkin pyrkinyt systemaattisesti pidentämään lenkkejäni ja onhan se yhdenlaista ajantappoa kun lenkin aikana vertailee miten nopeus vaihtuu ylä- ja alamäissä ;)

Treeniajat onkin mukavasti olleet nousussa vaikka treenimääriä en olekaan juuri kasvattanut. Lähestyin jo maagista 10h/vko useampana viikkona peräkkäin. Mutta pitihän se kauden eka tauti iskeä minuunkin. Flunssalla mennään ja toivotaan, että ehdin palautumaan vielä viimeistelyleiriin sekä loppukuusta käytäviin mastersien SM-uinteihin.