Matkaennätykset paukkuu

Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa elämässäni vetänyt yli 100 km pyörälenkin. Ensimmäinen osui ihanalle kevätreissullemme Espanjaan, josta täytynee vielä kertoa myöhemmin enemmän. Toinen tehtiin Lappeenrannassa järvimaisemissa Espanjan matkakavereidemme kotimaisemissa. Meneehän se kun on aikaa ja voi tehdä muutaman kahvilapysähdyksen. Muutenkin keskivertolenkkini on pidentynyt roimasta. Kilometrikisassakin ennätykset paukkuivat jo elokuun alussa kun rikoin ensimmäistä kertaa 1000 km rajan. Kilometrikisa alkaa vasta toukokuun alusta, joten esim. nuo Espanjan kilometrit eivät sinne ole rekisteröityneet.

Toinen matkaennätykseni paukkui avovesiuintikisoissa. Osallistuin Kangasalla järjestettyihin pohjoismaisiin mestaruusuinteihin 5 km matkalla. Seuraavana päivänä olisi ollut tarjolla myös Masters lähtö 3 km matkalla, mutta halusin kokeilla tuota pidempää kisamatkaa. Sijoituksista ei tarvinnut haaveilla, sillä mukana oli parikymppisiä avovesispesialisteja ja muutama nuori suomalainen uintilupaus. Kokemus oli ihan mukava vaikka tylsäähän se oli yksin paukuttaa kaksi kierrosta 2,5 km rataa. Aallokkoa oli sen verran etten juuri muita uimareita matkalla nähnyt. Viimeisenä ei onneksi tarvinnut maaliin raahautua. Loppuaikakin oli mukavasti 1.22,37.

Seurailin tuloksia koko viikonlopun ajalta ja hämmästyttävintä oli huomata, että nuo samaiset avovesihirmut uivat lauantaina 10 km kilpailumatkan tismalleen samaan aikaan kuin perjantaina. Siis kun kertoi perjantain tuloksen kahdella sai loppuajan 10 km matkalle. Ovat ne kyllä yhdenlaisia dieselkoneita!

Blogihiljaisuutta

Syksy on mennyt hujauksessa. Lomamoodista takaisin arkimoodiin siirtyminen näyttää vievän kaiken energian. Omat haasteensa tähän syksyyn ovat tuoneet esikoisen koulun aloitus ja kahden läheisen ihmisen kuolemat.

Urheilua ei kuitenkaan ole unohdettu kaikista muista mielessä pyörivistä asioista huolimatta. Ilman sitä olisikin ollut varsin raskasta. Uskomattoman leuto syksy on innoittanut lenkkipoluille, mutta jostain syystä pyöräilyyn se ei minua ole juurikaan innostanut. Huono homma sinänsä ja nyt pitäisikin saada joku motivaatioruiske tähän ongelmaan. Ensi kesänä olisi edelleen tavoitteena saada parit tri-kisat kilpailukalenteriin.

Motivaation puute pyöräilyyn näkyi myös kesän aikana käydyssä kilometrikisassa. Vaikka joukkueemme saavuttikin palkintopallisijoituksen, olin minä peränpitäjänä joukkueen sisällä. Toki kesällä pyöräily painoittui alkukesään ja Kiskon mittelöiden jälkeen keskityin lähes 100% uintiin ja syyskuun EM-kisoihin. Ensi vuonna nämä arvokisat on jo kesäkuussa, joten erilainen kesä on jokatapauksessa tulossa ja sen pitäisi näkyä pyöräilykilsoissakin.

Suunnistuksen saralla tämä kesä oli myös hiljainen. Harmi sinänsä, koska suunnistus on niin karkkia treenauksessa. Urheilun lomassa ratkottavat pähkinät ja aivojumppa on niin ihanan rankkaa ja tyhjentävää. Syksyn Firmaliigassa uurastus onneksi palkittiin ja joukkueemme nousi seuraavaan sarjaan. Yhdessä osakilpailussa pääsin vielä joukkueemme kärkipaikalle ja ainoana naisena joukkueessa siihen voinee olla tyytyväinen. Espoorasteilla en etukäteispäätöksistä huolimatta uskaltautunut kuin helpoille c-reiteille. Ehkäpä haaste ensi vuodelle on hypätä askel eteenpäin tässäkin lajissa ja uskaltautua vaativammille b-reiteille.

Terveenä kuitenkin onnistuin pysymään koko niin sanotun kilpailukauden. Nyt syksyn viimeisten kisojen jälkeen olenkin sitten ollut flunssassa kohta toistaviikkoa. Toivottavasti viime syksyn kuukauden flunssaputki ei saa jatkoa ja voin pian taas aloittaa peruskuntokauden.

Mies täydensi välinevarastoani Inov:n maastojuoksukengillä. Malli ei ole täysin sama kuin kuvassa, mutta idea siitä varmasti välittyy.