Jäähyväiset Leppävaaran uimahallille

1969 rakennettu halli peruskorjataan

Toukokuun lopussa jätimme jäähyväiset päätreenialtaallemme Leppävaraan uimahallissa. Hallissa on edessä parin vuoden perusteellinen remontti ja samassa yhteydessä Espoo saa vihdoin kunnon maauimalan. Uintikeskuksesta muodostuukin varsin mukava uinnin mekka. Ulos tulee Olympiamitat täyttävä allas ja sisälläkin on 8 ratainen piikin allas sekä uutena hyppyallas. Lisähärpäkkeinä muutama lastenallas lisää, porealtaita, saunoja, punttisali ja kunnon kahvio. Hallin remontin etenemistä voi seurata esimerkiksi Leppävaara seuran sivuilta.

Suihkutilojen lasitiilet kasvattivat talvisin komeat jääpuikot ilmastointi aukon alle.

Naisten pukuhuoneen suihkuhuone.

Piiitkä käytävä.

Tuohon suuntaan kroolaamaan.

Espoossa ei remontin ajan ole kuin kolme hallia käytössä: Tapiola, Espoonlahti ja Keski-Espoo. Ahtaus tulee olemaan suuri. Me mastersuimarit väistymme tietenkin nuorempien harrastajien tieltä ja saamme käyttöömme kaikki jämäharjoitusajat. Olimmekin tottuneet varsin hyviin oloihin. Treenejä oli joka arki-illalle ja tilaa reilusti. Leppävaarassa käytössä oli koko halli sulkemisajan jälkeen ja Espoonlahdessakin useampi 50 m rata. Lisäksi vapaaharjoitteluvuoroja oli viikonloppuisin. Syksyn vuorot ovat jo alustavasti tiedossa ja Espoon puolelta tilaa meille ”vanhuksille” on tosi niukasti. Onneksi saimme hätäapuvuoron Kauniaisista ja siellä meillä on yhtenä iltana viikossa koko halli käytössä. Sopu sijaa antaa ja edessä häämöttää uudistunut Leppävaaran halli, tai paremminkin uimakeskus.

Legendaarisia mainoksia. Osa jo varsin vanhoja.

Uusi halli ja ulkoalue piirrustuksissa.

Puhtaalta pöydältä

Uusi vuosi on aina monessa asiassa käännekohta ja uuden alku. Monelle urheilijalle se nollaa edellisen vuoden treenilaskurit ja usein myös suunnitelmat seuraavalle vuodelle hahmotellaan tässä vaiheessa.  Minulla urheilulliset kohokohdat löytynevät harvoista teksteistäni aika heposti.

Kevät 2012 ja ensimmäisiä pyörälenkkejä maantiepyörällä

Vuosihan oli jokatapauksessa ihan loistava. Toki ajattelin vuoden sujuvan hieman erilailla kuin se lopulta menikään, mutta eikös se usein menekin niin. Elämä kun on yllätyksellistä. Toisaalta kaikilla osa-alueilla (uinti, pyöräily, juoksu) treenasin kilometreissä enemmän kuin edellisenä vuonna. Tämä siitäkin huolimatta, että syksylle tuli parikin pitkää treenitaukoa loukkaantumisten johdosta. Pyöräilyn treenimäärät painottuu selvästi alkukesään ja uinnissa taasen kolme leiriä piti huolen kilsojen kertymisestä.

Tuloksetkin puhuvat puolestaan. Vuoden aikana tuli tehtyä monta henkilökohtasta ennätystä. Kaikista mahtavista reissuista, elämyksistä ja kokemuksista puhumattakaan.

Haasteena tälle vuodelle siirrän viime vuotisen haasteeni, jota en saanut toteutumaan eli juoksukilometrejä saisi kertyä enemmän kuin uintikilometrejä. Ei se paljosta jäänyt puuttumaan, mutta syksyn juoksujen tyssääminen näkyi nyt kyllä isona lovena juoksumäärissä.

Kilpailullisesti tämä vuosi tulee toistamaan edellistä. Syksyllä on pääkisat eli Mastersien EM-uinnit Hollannissa ja niitä täydentää lyhyen ja pitkän radan SM-uinnit. Triathlonin osalta kesä on vielä auki, mutta eiköhän Kiskossa taas rehkitä. Joku toinen ja kolmaskin koitos olisi kiva saada aikatauluun. Juoksun osalta ilmoitin itseni ja personal trainerini uuden vuoden aattona Länsiväylä juoksuun huhtikuulle. Onpahan tähtäin asetettu ja toivottavasti se potkii myös ahkerammin lenkkipolulle.

Avovesitreenit Oittaalla

PT:ni eli ukkokultani tähtäimessä on myös erinäköisiä kestävyyskoitoksia ja niistä voikin lueskella enemmän edustamansa seuran sivuilta. Viime vuoden rankin koitokseni olikin varmasti penkkiurheilusessioni syyskuulta, kun 14 tuntia jännitin Ö till Ö kilpailun etenemistä. Tämä kisa on vaatimattomasti myös listattu maailman yhdeksi rankimmista kestävyyskilpailuista. Tämän kisan suoritus ei meidän perheessä kuitenkaan vielä riitä meriitiksi Ironmaniin osallistumiseen, vaan olen asettanut vaatimukseksi puolimatkan ja maratonin suorittamisen. Joroinen kutsuu siis ainakin yhtä meiden perheen jäsentä...

Treeneihin panostetaan tänä vuonna kotimassa eikä ulkomaanleirejä ole suunnitteilla. Uintileirejä ainakin Vierumäellä ja toivottavasti joku pyörän tehoviikonloppu keväällä olisi kova sana. Kaiken kaikkiaan intoa puhkuen vuodelle 2013!

Historian havinaa

Pieni musta kirjani

En ollut nuorena mitenkään menestynyt urheilija. Treenasin kovaa ja kovassa seurassa, mutta olin menestyksen osalta häntäpään urheilija. Muutama onnistuminenkin tuli tai ainakin sain itsetäni sen todellisen kunnon irti - muutaman kerran - ja aivan väärässä paikassa. Pieni musta kirjani on tallentanut lähes koko 90-luvun urani kisasuoritukset ja nyt 12 vuotta ensimmäisen urani lopettamisen jälkeen kaivoin sen esille. Ihania huippuparannuksia ensimmäisinä vuosina. Joitakin huonompia kisoja, joista en ole jaksanut kirjata kymmenyksiä ylös - vain kysymysmerkit kertomassa että odotukset olivat isommat. Muutamista kisoista muistan tarkalleen fiilikset ja tapahtumat kisapaikalla vaikka en ole tuohon kirjaan mitään tuntemuksia kirjannut. Viimeiseltä vuodelta en ole kirjannut mitään. Lopettaminen oli kypsynyt ajatuksissa ja oli väsähtänyt koko touhuun.

Syy miksi juuri nyt kaivoin kirjan esille oli viime viikon masters SM-uinnit. Yllätin itseni uimalla järjettömän kovaa. Niin kovaa, että kiinnostukseni heräsi vanhoihin aikoihini. Mietin olisinko iloinen vai surullinen siitä, että uisin kovempaa nyt 34 vuotiaana kuin alle 20 vuotiaana. Iloinen siitä, että vielä kykenen voittamaan nuoren itseni. Surullinen siitä, että järjetön treenaaminen ei ikinä vienyt sen pidemmälle. Ja edelleen vihainen siitä, että erilaisella valmennuksella olisin voinut olla ainakin vähän parempi.

Kirjaa selatessani tein yllättäviä havaintoja sekä kilpailumäärissä, lajeissa sekä niissä ajoissa. Tunteet vaihtelivat haikean ja helpottuneen välimaastossa. Nopeudessa saavutan jo all time enkkoja ja olen oikeastaan nyt vasta oppinut uimaan uinnin pikamatkoja, 50 m pyrähdyksiä. Kestävyydessä ja pidemmillä matkoilla jään valovuoden päähän 90-luvun ajoistani (niin kuin näillä treenimäärillä pitääkin). Haikeutta tunsin oikeastaan siksi, että mustan kirjan aikojen taakse kätkeytyy niin paljon elämääni ja kaikki muistot pulpahtelivat pintaan sitä selatessani. Helpottunut siitä, että tajusin mustaa kirjaani selatessa, että sain harrastukseltani oikeastaan kaiken mitä minulla nyt on - jopa sen pohjakunnon ja perustekniikan jolla ne huippuajat viikonloppuna uin.