Historian havinaa

Pieni musta kirjani

En ollut nuorena mitenkään menestynyt urheilija. Treenasin kovaa ja kovassa seurassa, mutta olin menestyksen osalta häntäpään urheilija. Muutama onnistuminenkin tuli tai ainakin sain itsetäni sen todellisen kunnon irti - muutaman kerran - ja aivan väärässä paikassa. Pieni musta kirjani on tallentanut lähes koko 90-luvun urani kisasuoritukset ja nyt 12 vuotta ensimmäisen urani lopettamisen jälkeen kaivoin sen esille. Ihania huippuparannuksia ensimmäisinä vuosina. Joitakin huonompia kisoja, joista en ole jaksanut kirjata kymmenyksiä ylös - vain kysymysmerkit kertomassa että odotukset olivat isommat. Muutamista kisoista muistan tarkalleen fiilikset ja tapahtumat kisapaikalla vaikka en ole tuohon kirjaan mitään tuntemuksia kirjannut. Viimeiseltä vuodelta en ole kirjannut mitään. Lopettaminen oli kypsynyt ajatuksissa ja oli väsähtänyt koko touhuun.

Syy miksi juuri nyt kaivoin kirjan esille oli viime viikon masters SM-uinnit. Yllätin itseni uimalla järjettömän kovaa. Niin kovaa, että kiinnostukseni heräsi vanhoihin aikoihini. Mietin olisinko iloinen vai surullinen siitä, että uisin kovempaa nyt 34 vuotiaana kuin alle 20 vuotiaana. Iloinen siitä, että vielä kykenen voittamaan nuoren itseni. Surullinen siitä, että järjetön treenaaminen ei ikinä vienyt sen pidemmälle. Ja edelleen vihainen siitä, että erilaisella valmennuksella olisin voinut olla ainakin vähän parempi.

Kirjaa selatessani tein yllättäviä havaintoja sekä kilpailumäärissä, lajeissa sekä niissä ajoissa. Tunteet vaihtelivat haikean ja helpottuneen välimaastossa. Nopeudessa saavutan jo all time enkkoja ja olen oikeastaan nyt vasta oppinut uimaan uinnin pikamatkoja, 50 m pyrähdyksiä. Kestävyydessä ja pidemmillä matkoilla jään valovuoden päähän 90-luvun ajoistani (niin kuin näillä treenimäärillä pitääkin). Haikeutta tunsin oikeastaan siksi, että mustan kirjan aikojen taakse kätkeytyy niin paljon elämääni ja kaikki muistot pulpahtelivat pintaan sitä selatessani. Helpottunut siitä, että tajusin mustaa kirjaani selatessa, että sain harrastukseltani oikeastaan kaiken mitä minulla nyt on - jopa sen pohjakunnon ja perustekniikan jolla ne huippuajat viikonloppuna uin.