Koska edellisestä sivakoinnista oli aikaa ja huomenna on edessä vielä seuran sisäiset uintikilpailut, piti matkallisesti ja vauhdillisesti yrittää kevyellä kaavalla. Luistelutyylillä se keveys ei aina ole kyllä helposti toteutettavissa. Niinpä nytkin ylämäissä syke nousi ja tasaisella ojentajat lauloi. Parin kiekan lenkille keskisyke asettui 160 tienoille - se siitä kevyestä lenkistä.
Tekniikka tuntuu aina olevan hukassa tauon jälkeen ja niinpä nytkin oli vaikeuksia saada eri tyylejä toimimaan. Helpoin tyylini on vuoroluistelu niin, että työntö tulee oikealle jalalle. Se vaan on turhan yksipuolista ja niinpä väkisin väännän vuoroluistelua myös vasemmalle. Pitäisi ihan nähdä videolta mikä kumma siinä mättää, kun tuntuu niin tökkivältä. Välillä talven aikana sain vassun kulkemaan tosi hyvin, mutta eipä siinäkään nyt oikein rytmiä löytynyt.
Toiveissa on, että säät suosisivat vielä pari viikkoa. Viikon päästä olisi edessä hiihtoloma ja tarkoituksena sivakoida vähintäänkin riittävästi. Josko sitten saisi nuo tekniikatkin taas kuntoon ja muhimaan ensi talvea varten. Sillä siihen ne tämän kevään hiihdot taitavat jäädäkin.
Takapihan lumikasa odottaa lapioijaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti