Suolaa ja pippuria

Olen yllytettävissä. Joskus jopa yllytyshullu. Varsinkin jos se liittyy urheiluun ja rajojen kokeilemiseen. Pidän haasteista ja tunnustan, että joskus lähden leikkiin liiankin kevyin eväin. Lopussa kuitenkin kiitos seisoo. Välillä ehkä jo matkan varrellakin. Kuten silloin kun triahtlonissa uinnin jälkeen nousee ensimmäisten joukossa kuivalle maalle. Hetkeni huipulla, sillä pyöräilyssä olenkin pujottelukepin roolissa. Entäpä silloin kun marathonilla ihmiset kannustavat kilometrikaupalla reitin varrella. Tai kun yksin keskellä metsää näkee vilahduksen rastilipusta ja tietää löytäneensä rastin.

Itse kilpailusuoritukseen liittyy kuitenkin paljon työtä ja siitäkin on tehtävä itselleen mielekästä. Vaikka nautinkin kovasti maitohapoista ja tiukoista treeneistä, rakoista pitkän lenkin jälkeen tai väsymyksestä leiriviikonlopun aikana, niin kyllä ne mukavat, samanhenkiset ihmiset ja treenikaverit tekevät tästä kaikesta vieläkin haluttavampaa. On mukavaa jakaa tuntemuksia samanhenkisten kilpaurheilijoiden kanssa, mutta unohtamatta rentouttavaa höpötystä työkaverin kanssa pyörämatkalla kotiin tai maailman avartamisesta saunassa uintitreenien jälkeen.

Jos vaikka olenkin yllytettävissä, niin olen minäkin hyvä innostamaan muita mukaan liikunnan ja urheilun pariin. Oli se sitten sauvakävelyä, tekniikkakurssia tai marathon juoksua. Erityisesti erään tuttavan houkutteleminen ensimmäiselle marathonille on ollut onnistunut veto, nyt hänellä taitaa olla takana jo kymmenkunta hienosti juostua marathonia.

Kertokoon tämä blogi siis kaikesta siitä mitä urheilu elämääni tuo. Se on elämän suola. Koska elämä on välillä muutakin kuin pelkkää urheilua ja itseensä panostamista, menköön vielä pippuritkin päälle!

Tyttäreni parin vuoden takaa