Tiiviin avovesiuintijakson ja triathlon mittelöiden jälkeen oli taas turvallista hypätä rataköysien väliin uimaan. Ikävä oli jo kirkkaita vesiä, tuttuja kaakeleita ja uintia rytmittäviä käännöksiä. Tuntui kummalta, kun tunsi veden virtaavan selässä. Ihan kuin uikkareilla uinnista olisi aikaa jo iäisyys.
Tutustuminen märkäpuku-uintiin oli tänä keväänä jotain uutta, ehdottomasti kokemisen arvoista. Vaikka puku edelleen tuntuu puristavan, kiristävän ja ahdistavan, on kuitenkin optimisäädöt löydetty. Puku pitää pukea ajatuksella päälle ja niin, että hartioille jää tilaa liikkua sen mikä vain on mahdollista. Hyviin ominaisuuksiin kuuluu myös lämpöinen olotila avovesien lämpötiloissa. Uimari kun on tottunut siihen +27 C uintilämpötilaan. Puhumattakaan jo aiemmin kehumiini vauhtiominaisuuksiin vaikka varsinaisesta vauhdin hurmasta ei voinekaan puhua.
Rankan mutta palkitsevan viikonlopun kokemuksen jälkeen olisi kuitenkin nyt pikkuhiljaa suunnattava ajatukset tähän tutumpaan tapaan päästä vedessä eteenpäin. Seuraavat avovesimittelöt kun sitten ovatkin uimapuvulla uitavia. Ensin edessä on Espoossa 2,1 km leikkimielinen Pitkäjärven yliuinti ja sitten Hämeenlinnassa 3 km SM-mittelö Vanajavesiuinnit. Viimeistä vuotta junnuna, joten vielä en pääse ikäneitosarjoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti