Turvallisille vesille

Tiiviin avovesiuintijakson ja triathlon mittelöiden jälkeen oli taas turvallista hypätä rataköysien väliin uimaan. Ikävä oli jo kirkkaita vesiä, tuttuja kaakeleita ja uintia rytmittäviä käännöksiä. Tuntui kummalta, kun tunsi veden virtaavan selässä. Ihan kuin uikkareilla uinnista olisi aikaa jo iäisyys.

Tutustuminen märkäpuku-uintiin oli tänä keväänä jotain uutta, ehdottomasti kokemisen arvoista. Vaikka puku edelleen tuntuu puristavan, kiristävän ja ahdistavan, on kuitenkin optimisäädöt löydetty. Puku pitää pukea ajatuksella päälle ja niin, että hartioille jää tilaa liikkua sen mikä vain on mahdollista. Hyviin ominaisuuksiin kuuluu myös lämpöinen olotila avovesien lämpötiloissa. Uimari kun on tottunut siihen +27 C uintilämpötilaan. Puhumattakaan jo aiemmin kehumiini vauhtiominaisuuksiin vaikka varsinaisesta vauhdin hurmasta ei voinekaan puhua.

Rankan mutta palkitsevan viikonlopun kokemuksen jälkeen olisi kuitenkin nyt pikkuhiljaa suunnattava ajatukset tähän tutumpaan tapaan päästä vedessä eteenpäin. Seuraavat avovesimittelöt kun sitten ovatkin uimapuvulla uitavia. Ensin edessä on Espoossa 2,1 km leikkimielinen Pitkäjärven yliuinti ja sitten Hämeenlinnassa 3 km SM-mittelö Vanajavesiuinnit. Viimeistä vuotta junnuna, joten vielä en pääse ikäneitosarjoihin.

Heti avovesikauden päätteeksi onkin sitten jo lähtö syksyn ensimmäisiin allaskisoihin, jotka tosin huipentuvat vuoden viimeiseen avovesikoitokseen. Puitteet ovatkin sitten hyvin erilaiset: merivesi ja todennäköisesti aallokkoa eri tavalla kuin täällä kotosuomessa.

Kisko-triathlon

Kävin Kiskossa kiskomassa kisat kovaa kesäkuumalla!

Sivulajin harjoittelut huipentuivat eilen Kiskossa. Hieno huipennus olikin! Matkaa oli reilusti enemmän kuin debyytissäni viime kesältä eli haastekerrointa oli kasvatettu. Perusmatka (1,5 - 40 - 10) taittui helteisessä säässä. Lämpöä oli riittävästi - lähes 30 C.

Hetki ennen lähtöä

Lähtöviivalla kanssani oli 162 miestä ja 28 naista. Lähtö oli varsin rauhallinen kun naiset ja miehet oli karsinoitu erilleen. Tosin naisilla matkaa sitten tulikin joku kymmenen metriä enemmän. Omassa rauhassa uinnista ehkä sen verran voin näin harrastelijana antaa periksi. Rata oli kolmionmuotoinen ja ekalla poijulle tultaessa oli jo ryhmät kuitenkin yhdistyneet. Matka meni mukavasti vaikka pitkät poijujen välit eivät ole minulle kovin tuttua tyyliä uinnissa. Ei tullut sellaisia luonnollisia rytmin vaihdoksiakaan, joten uintivauhti lienee ollut aika tasaista. 1500 m taittui aikaan 23,26. Kuinka ollakkaan, tässä olikin se minun kohokohtani sijoituksellisesti. Naisten ykkösenä ja miehistäkin vain 11 ui kovempaa.

Vaihdossa on vielä hiljaista

En pitänyt vaihdossa suuremmin kiirettä. Täytyy tunnustaa, että yritin tasoittaa hengitystä ennen ensimmäistä ylämäkeä, joka on varsin tiukka rannasta ylös maantien varteen. Siitä selvittyäni päätinkin fiilistellä - noh, aika kovaa. Vauhtia riittikin omaan tasoon nähden hurjasti ensimmäisen kiekan eli reilut 20 km (Kiskon pyörämatka on noin 3 km ylimittainen). Masentavaa se silti oli kun porukkaa kiitää oikealta ja vasemmalta ohi. Onneksi enimmäkseen kuitenkin vasemmalta :) Selvisin kääntöpaikastakin, jota piti myös etukäteen vähän jännittää (amatöörillä ajatukset näyttää olevan epäoleellisissa asioissa). Toisella kiekalla vauhti ihan luonnostaan vähän kuitenkin laski ja viisi kilometria ennen maalia alkoi takareidet ilmoittelemaan krampista. Järkeilin onneksi, että juoksussa käytän enemmän etureisiä ja pohkeita, joten en sitä murehtinut enempää. Reitillä oli kuitenkin vauhdikkaita laskuja (maksimit 52 km/h oli henk.koht. nopeusenkka) ja vastaavasti sitten ihan hapottavia ylämäkiä. Aivan toista kuin viime vuonna tasaisten teiden Nokialla. Mittarin mukaan keskinopeus 43 km matkalla oli kuitenkin 29 km/h, joka on lähes sama kuin viime vuonna puolta lyhyemmällä kisamatkalla. Jotain on siis tapahtunut - edistymistä?

Viimeinen vaihto edessä

Juoksussa jalat olivat tönköt ensimmäiselle kääntöpaikalle eli 2,5 km. Tein kuitenkin päätöksen, että kävelemään en lähde ja se pitikin loppuun asti. Pystyin ehkä hieman rennommin juoksemaan puolimatkaan ja siitä sitten sisulla loppuun. Pidin itseäni ihan kohtuullisena juoksijana, mutta suhteessa muihin taisin kuitenkin yllätyksekseni olla huonompi juoksussa kuin pyöräilyssä.

Maali!
(Kameran takana mieheni ja taustalla kannustusjoukot: tytöt ja isovanhemmat)

Tuliaisina reissusta oli hyvä mieli, kuollut olo, paarman purema ja hitunen lisää motivaatiota jatkaa tämän lajin harjoittelua. Tavoiteaikani 3h10min alittui reilusti. Loppuaikani oli 3.04:32. Kaikki tulokset täältä.

Avovesiuintia

Olen nyt totutellut uimaan myös märkäpuvulla. Ensimmäiset kokeilut oli hupaisia, kun puku kellutti kovasti ja jalat huiteli taivaissa. Lisäksi puku kiristi kaulausta ja puristi hartioisti uinnin aikana. Parin kerran jälkeen toivoin hellekesää, että voisin uida avovesiuintini uikkareissa.

Uintitreeniä meressä, Kustavissa

Mutta niin siinä vaan on käynyt, että kelluntaominaisuuksiin ja tiukkaan asuun on jo vähän tottunut. Viimeisin sinetti tuli tämän viikon Kuusijärven Helsinki Triahtlonin 1500 m avovesiuinnissa. Aika oli sen verran hyvä (20:30) uikkareilla uineisiin treenikavereihin, että oli myönnettävä myös ajallinen etu. Lisäksi huomasin, että teen jaloilla paljon vähemmän töitä kuin normi uintitreeneissä/kisoissa. Tämä on kyllä aika tärkeää jos uinnin jälkeen on edessä vielä pyöräilyä ja juoksua.

Niinpä taidan jatkossakin vetää kumipuvun päälle ainakin triathlon mittelöihin lähdettäessä, jos se vaan lämpötilojen puolesta on sallittua.