Tähän ikivanhaan sanontaan on kait uskominen. Sen verran hyvin meni viikonlopun kilpailut, että olen kyllä todella tyytyväinen suorituksiini ja myös järkevään harjoitteluun edellisten kilpailujen jälkeen. Olen päättänyt, että en tee sitä samaa virhettä kun teinivuosinani. Eli treenaisin määrällisesti itseni kyllästymispisteeseen ja täydelliseen jumiin. Siinä olen onnistunut. Koko ajan on tosin sellainen olo, että pitäisi harjoitella enemmän ja sehän tietenkin pitää motivaatiotason varsin hyvällä korkeudella. Lisäksi on virkistävää havaita, että teknillisestikin voi vielä kehittyä näin aikuisiälläkin. Kiitos loistavan valmentajamme, joka tuo täysin uusia ideoita ja ajatuksia uintiin.
Kiitos myös seurakaverilleni, joka kuvasi viikonlopun kilpailuissa 200 m sekauintisuoritukseni. Sitä varmastikin katson moneen otteeseen ja mietin, mitä voisin vielä parantaa. Heti tuli puolen tusinaa ajatusta tekniikan hiomisesta, joten altaaseen on taas kova kiire takaisin.
Seuraaviin todellisiin uintikoitoksiin on aikaa reilu 5 kk, joten nyt pitäisi suunnata katsetta myös niihin muihin lajeihin. Eilen illalla etsiskelin alkukesälle sopivaa puolimaratonia, mutta en vielä toistaiseksi onnistunut siinä. Muutamia rajoituksia aikataulullisesti on, joten ehkä täytyy vain keskittyä noihin muihin lajeihin. Joka tapauksessa juoksuharjoittelu ja pyöräilyt pitäisi nyt vihdoin aloittaa todenteolla.
tiistai 29. maaliskuuta 2011
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
Hyvältä näyttää
Nimittäin treenipäiväkirja.
Etsin loppuvuodesta hyvää tapaa kirjata treenejä ylös. Mitään kriteerejä täyttävää valmista pohjaa ei tuntunut löytyvän. Siinä tuli olla mahdollisuus kirjata useita lajeja, seurata käytettyä aikaa tai matkaa tai molempia. Sekä tietenkin joskus tulevaisuudessa laskea kertyneitä treenejä määrällisesti, ajallisesti tai matkallisesti. Niin ja rasitustasonkin vielä halusin sinne lisätä fiilispohjalta. Päädyin lopulta itsetehtyyn Excel-taulukkoon.
Sen verran paljon siitä kotona murisin, että sain joululahjaksi oman perusPolarin (RS300x). Treenipäiväkirja toimii verkon kautta (polarpersonaltrainer.com) ja sinne voi lisätä myös harjoitukset joissa ei ole sykemittari mukana. Käytännössä suurin osa harjoituksistani onkin nyt talvella tullut tehtyä ilman sykemittaria. Minä kun en uidessa tykkää tuota mittaria käyttää. Uidessa tuo kello tuntuu oudolta kädessä.
Olen kyllä ollut ihan tyytyväinen kyseiseen vempeleeseen. Ei siinä kaikkia herkkuja ole, mutta perustiedot antaa kuitenkin kuten treenin keston, maksimisykkeen ja keskisykkeen.
Latasin ja kirjasin siis juuri ylös tuonne treenipäiväkirjaani kaikki edellisen kahden viikon treenit. Täydeltä näyttää ja niinhän se loman jälkeen kuuluukin :) Ensi viikolla sitten palautellaan ja painetaan töitä. Olen nimittäin kolme päivää työmatkalla tuolla keski-Euroopassa. En aio tehdä Stubbeja ja käydä lenkillä ennen aamupalaa tai puntilla lounastauolla. Illatkin on jo varattu isäntien toimesta. Palautuminen tekee varmasti hyvää tottumattomalle kuntoilijalle ja ensi viikonloppuna onkin syytä olla iskussa Kotkan SM-uinteihin.
Tässä vielä lyhennelmä treenipäiväkirjan annista:
Ti 8.3. kuntopiiri 0,5 h + uinti 1h
Ke 9.3. Hiihto 1h
La 12.3. Kehonhallinta 45 min + Zumba 45 min
Su 13.3. Hiihto 1 h
Ma 14.3. Hiihto 1h 15 min
Ti 15.3. Uinti 45 min + Hiihto 1 h + Kuntonyrkkeily 45 min
Ke 16.3. Hiihto 1h 20 min
To 17.3. Hiihto 1h 30 min + vesijumppa 45 min + uinti 15 min
Pe 18.3. Hiihto 30 min + kahvakuula 45 min
Su 19.3. Uintikilpailut (800 vu 11.01,19)
Kahdelle viikolle yhteensä 14 h treenausta. Josta tosin suurin osa on seitsemän päivän sisälle mahtuvia treenejä. Ei noi määrät nyt tietenkään päätä huimaa, kun miettii millaisia määriä joskus teininä tuli vedettyä, mutta nyt, tässä ja näillä resursseilla aika loistavasti! (Tässä ei ole laskettu niitä pulkkamäki, leikkipaikka, jumppasali, kylpylä tunteja. Niitä kun lomalla lasten kanssa tulee...)
Setti loppui vielä varsin mukavasti seuran sisäisiin kilpailuihin. Siellä käväisin puntarilla pitkästä aikaa ja sain varsin mukavia tuloksia. Tulokset itse uintisuorituksestakaan eivät olleet pöllömmät! Tästä on mukava aloittaa tiukka työputki kohti kesälomaa.
Etsin loppuvuodesta hyvää tapaa kirjata treenejä ylös. Mitään kriteerejä täyttävää valmista pohjaa ei tuntunut löytyvän. Siinä tuli olla mahdollisuus kirjata useita lajeja, seurata käytettyä aikaa tai matkaa tai molempia. Sekä tietenkin joskus tulevaisuudessa laskea kertyneitä treenejä määrällisesti, ajallisesti tai matkallisesti. Niin ja rasitustasonkin vielä halusin sinne lisätä fiilispohjalta. Päädyin lopulta itsetehtyyn Excel-taulukkoon.
Sen verran paljon siitä kotona murisin, että sain joululahjaksi oman perusPolarin (RS300x). Treenipäiväkirja toimii verkon kautta (polarpersonaltrainer.com) ja sinne voi lisätä myös harjoitukset joissa ei ole sykemittari mukana. Käytännössä suurin osa harjoituksistani onkin nyt talvella tullut tehtyä ilman sykemittaria. Minä kun en uidessa tykkää tuota mittaria käyttää. Uidessa tuo kello tuntuu oudolta kädessä.
 |
| Polar RS300x |
Latasin ja kirjasin siis juuri ylös tuonne treenipäiväkirjaani kaikki edellisen kahden viikon treenit. Täydeltä näyttää ja niinhän se loman jälkeen kuuluukin :) Ensi viikolla sitten palautellaan ja painetaan töitä. Olen nimittäin kolme päivää työmatkalla tuolla keski-Euroopassa. En aio tehdä Stubbeja ja käydä lenkillä ennen aamupalaa tai puntilla lounastauolla. Illatkin on jo varattu isäntien toimesta. Palautuminen tekee varmasti hyvää tottumattomalle kuntoilijalle ja ensi viikonloppuna onkin syytä olla iskussa Kotkan SM-uinteihin.
Tässä vielä lyhennelmä treenipäiväkirjan annista:
Ti 8.3. kuntopiiri 0,5 h + uinti 1h
Ke 9.3. Hiihto 1h
La 12.3. Kehonhallinta 45 min + Zumba 45 min
Su 13.3. Hiihto 1 h
Ma 14.3. Hiihto 1h 15 min
Ti 15.3. Uinti 45 min + Hiihto 1 h + Kuntonyrkkeily 45 min
Ke 16.3. Hiihto 1h 20 min
To 17.3. Hiihto 1h 30 min + vesijumppa 45 min + uinti 15 min
Pe 18.3. Hiihto 30 min + kahvakuula 45 min
Su 19.3. Uintikilpailut (800 vu 11.01,19)
Kahdelle viikolle yhteensä 14 h treenausta. Josta tosin suurin osa on seitsemän päivän sisälle mahtuvia treenejä. Ei noi määrät nyt tietenkään päätä huimaa, kun miettii millaisia määriä joskus teininä tuli vedettyä, mutta nyt, tässä ja näillä resursseilla aika loistavasti! (Tässä ei ole laskettu niitä pulkkamäki, leikkipaikka, jumppasali, kylpylä tunteja. Niitä kun lomalla lasten kanssa tulee...)
Setti loppui vielä varsin mukavasti seuran sisäisiin kilpailuihin. Siellä käväisin puntarilla pitkästä aikaa ja sain varsin mukavia tuloksia. Tulokset itse uintisuorituksestakaan eivät olleet pöllömmät! Tästä on mukava aloittaa tiukka työputki kohti kesälomaa.
torstai 17. maaliskuuta 2011
Ihana ryytymys
Olen ollut tosi tyytyväinen tähän hiihtolomaan. Sen sijaan että olisimme matkustaneet vajaat 1000 km pohjoiseen, kärsineet lasten kärsimättömistä kysymyksistä "joko ollaan perille" ja hiihtäneet koko viikon ja pelkästään hiihtäneet, päätimmekin suunnata Vierumäelle. No juu, maisemat ei ehkä vedä vertoja Lapin vaaroille ja tuntureille mutta peruskuntoa on täälläkin saanut kohotettua. Ja vaikka hiihto onkin mukavaa niin viikon urheilulomalla on ihan kiva tehdä muutakin. Tähän mennessä jokapäiväisten hiihtolenkkien lisäksi olen käynyt viidessä eri "jumpassa" kuten kuntonyrkkeilyssä, kehonhallinnassa jne. Lisäksi pakolliset pari uintitreeniäkin olen päässyt vetämään.
Ei vielä kertaakaan, missään olla majoituttu näin lähelle latua. Sen lisäksi että voi tarkistaa hiihtäjien tiheyden ladulla, majoittuminen ladun vieressä helpottaa hiihtämään lähtemistä. Lastenkin kanssa on helppo kävästä ladulla. He kun eivät vielä järin pitkiä pyrähdyksiä jaksa. Ja kuten jo edellisessä postauksessa kirjoitin, ladut on suhteellisen helpot. Variaatioita ei ole niin paljon kuin Lapissa, mutta kelpo lenkit täälläkin saa aikaiseksi.
Myös sää on suosinut. Ekat hiihdot vedettiin pilvisessä ja jopa vesisateessa, mutta viime päivät ovatkin olleet todella loistavia - aurinkoa kirkkaalta taivaalta. Niinpä iloista mieltä on riitänyt väsyneestä kropasta huolimatta.
Ei vielä kertaakaan, missään olla majoituttu näin lähelle latua. Sen lisäksi että voi tarkistaa hiihtäjien tiheyden ladulla, majoittuminen ladun vieressä helpottaa hiihtämään lähtemistä. Lastenkin kanssa on helppo kävästä ladulla. He kun eivät vielä järin pitkiä pyrähdyksiä jaksa. Ja kuten jo edellisessä postauksessa kirjoitin, ladut on suhteellisen helpot. Variaatioita ei ole niin paljon kuin Lapissa, mutta kelpo lenkit täälläkin saa aikaiseksi.
Myös sää on suosinut. Ekat hiihdot vedettiin pilvisessä ja jopa vesisateessa, mutta viime päivät ovatkin olleet todella loistavia - aurinkoa kirkkaalta taivaalta. Niinpä iloista mieltä on riitänyt väsyneestä kropasta huolimatta.
maanantai 14. maaliskuuta 2011
Vierivä kivi ei sammaloidu
mutta niskat siitä voi saada kipeäksi.
Meinasi loma alkaa hieman ikävissä merkeissä. Innostuin verestämään muistoja ja ei siitä nyt niin montaa vuotta voi olla kun viimeksi on kuperkeikkoja tehnyt. Etuperin vielä meni vauhdilla ja ilmankin vauhtia. Päätin varmistaa takaperin kuperkeikan onnistumisen reilulla vauhdilla. No menihän se ja rusahdusten kera. On niska ja yläselkä ollut varsin kipeänä pari päivää. Eka yö oli tuskainen mutta kyllä nyt jo helpottaa. Selvittiin onneksi säikähdyksellä.
Ladulla on ollut mukavaa. Vieumäen ladut kun on niin leppoisat. Hiihtoseurakin on varsin laadukasta. Viikonlopun Salpausselän kisat on tuonut tänne parinkin eri maan maajoukkuehiihtäjiä. Suuntaavat tästä piakkoin Cupin päätökseen Ruotsiin.
Huomenna olisi tarkoitus yrittää suunnata aamu-uinnille sen aikasesta ajankohdasta huolimatta. Josko lähtö onnistuisi paremmin, kun on sen ihan kirjannut ylös näin julkisesti.
Meinasi loma alkaa hieman ikävissä merkeissä. Innostuin verestämään muistoja ja ei siitä nyt niin montaa vuotta voi olla kun viimeksi on kuperkeikkoja tehnyt. Etuperin vielä meni vauhdilla ja ilmankin vauhtia. Päätin varmistaa takaperin kuperkeikan onnistumisen reilulla vauhdilla. No menihän se ja rusahdusten kera. On niska ja yläselkä ollut varsin kipeänä pari päivää. Eka yö oli tuskainen mutta kyllä nyt jo helpottaa. Selvittiin onneksi säikähdyksellä.
Ladulla on ollut mukavaa. Vieumäen ladut kun on niin leppoisat. Hiihtoseurakin on varsin laadukasta. Viikonlopun Salpausselän kisat on tuonut tänne parinkin eri maan maajoukkuehiihtäjiä. Suuntaavat tästä piakkoin Cupin päätökseen Ruotsiin.
Huomenna olisi tarkoitus yrittää suunnata aamu-uinnille sen aikasesta ajankohdasta huolimatta. Josko lähtö onnistuisi paremmin, kun on sen ihan kirjannut ylös näin julkisesti.
maanantai 7. maaliskuuta 2011
Toipumista viikonlopusta
Olin niin puuhakas viikonloppuna, että se näyttää kostautuvan näin maanantaina. Hieman flunssainen ja saamaton olo.
Eiliset seuran sisäiset kilpailut meni aivan loistavasti. En ole koskaan ollut kovin kiinnostunut sprinttimatkoista. Luonnollinen syy siihen lienee se, että en ole ollut niissä mitenkään hyvä. Nyt kuitenkin 50 metrin perhonen on parantunut tammikuusta uiduista viriileistä ajasta 35,49 eilen uituun aikaan 34,71. Aika kun paranee niin kiinnostuskin kasvaa! Vielä jäi parannettavaakin, kun maalintulo ei mennyt ihan nappiin. Katsotaan sitten miten tässä taas vuodessa kehittyy. Tuskin tätä tulee uitua ennen seuraavia viriilejä vinstoja.
Kevätauringon paistaessa tuli myös viikonloppuna siivoiltua kotona. Aurinko ikävästi paljasti kaikki pienet käden jäljet ikkunoissa ja villakoirat ympäri asuntoa. Ikkunan pesuun en niin jaksanut panostaa, mutta tulipa nyt pahimmat pyyhittyä pois. Varsinainen yllätys tuli imuroidessa. Vanha imuri sanoi sopimuksensa irti ja lauantaina juuri ennen kauppojen sulkeutumista mies kävi hakemassa uuden "menopelin". Uusi on ainakin merkiltään taattua laatua ja ostokriteerinä oli kuulemma muista poikkeava vihreä sähköjohto :) Kyllä nyt on emännällä ilo imuroida...
Viikon treenirupeama oli pitkästä aikaa kuitenkin ihan kelvollinen näin sairastelun keskellä. Itse en onneksi ole sairastanut, mutta pikkuväen sairastelu vie kyllä puhtia äidiltäkin.
Maanantai: lepo
Tiistai: sauvakävely 1h
Keskiviikko: Uinti II-alue / 3,1 km
Torstai: kuntopiiri 30 min + uinti III-alue / 3km
Perjantai: lepo
Lauantai: hiihto 1h
Sunnuntai: uinti 1km (kilpailut)
Eiliset seuran sisäiset kilpailut meni aivan loistavasti. En ole koskaan ollut kovin kiinnostunut sprinttimatkoista. Luonnollinen syy siihen lienee se, että en ole ollut niissä mitenkään hyvä. Nyt kuitenkin 50 metrin perhonen on parantunut tammikuusta uiduista viriileistä ajasta 35,49 eilen uituun aikaan 34,71. Aika kun paranee niin kiinnostuskin kasvaa! Vielä jäi parannettavaakin, kun maalintulo ei mennyt ihan nappiin. Katsotaan sitten miten tässä taas vuodessa kehittyy. Tuskin tätä tulee uitua ennen seuraavia viriilejä vinstoja.
Kevätauringon paistaessa tuli myös viikonloppuna siivoiltua kotona. Aurinko ikävästi paljasti kaikki pienet käden jäljet ikkunoissa ja villakoirat ympäri asuntoa. Ikkunan pesuun en niin jaksanut panostaa, mutta tulipa nyt pahimmat pyyhittyä pois. Varsinainen yllätys tuli imuroidessa. Vanha imuri sanoi sopimuksensa irti ja lauantaina juuri ennen kauppojen sulkeutumista mies kävi hakemassa uuden "menopelin". Uusi on ainakin merkiltään taattua laatua ja ostokriteerinä oli kuulemma muista poikkeava vihreä sähköjohto :) Kyllä nyt on emännällä ilo imuroida...
Viikon treenirupeama oli pitkästä aikaa kuitenkin ihan kelvollinen näin sairastelun keskellä. Itse en onneksi ole sairastanut, mutta pikkuväen sairastelu vie kyllä puhtia äidiltäkin.
Maanantai: lepo
Tiistai: sauvakävely 1h
Keskiviikko: Uinti II-alue / 3,1 km
Torstai: kuntopiiri 30 min + uinti III-alue / 3km
Perjantai: lepo
Lauantai: hiihto 1h
Sunnuntai: uinti 1km (kilpailut)
 |
| Erikoisempaa uintivarustelua |
lauantai 5. maaliskuuta 2011
Hiihtoa keväthangilla
Siitä onkin jokunen viikko aikaa, kun viimeksi olin suksien päällä. Tänään kuitenkin oli päästävä upeaan kevätsäähän nautiskelemaan. Olisin mieluusti suunnannut järven jäälle Oittaalle, mutta kova tuuli muutti suunnitelmia. Gumbölen golf-kenttä on leppoisan maltillinen nousujen suhteen ja pituutta on kuitenkin mukavasti reilu 5 km. Lisäksi siellä on harvoin ruuhkaa ladulla kuten Oittaalla. Näin tänäänkin. Parkkipaikka oli sekä Gumbölen että Kauklahden päässä aivan täynnä, mutta se ei näkynyt ladulla. Tuulikin häiritsi vain paikoin.
Koska edellisestä sivakoinnista oli aikaa ja huomenna on edessä vielä seuran sisäiset uintikilpailut, piti matkallisesti ja vauhdillisesti yrittää kevyellä kaavalla. Luistelutyylillä se keveys ei aina ole kyllä helposti toteutettavissa. Niinpä nytkin ylämäissä syke nousi ja tasaisella ojentajat lauloi. Parin kiekan lenkille keskisyke asettui 160 tienoille - se siitä kevyestä lenkistä.
Tekniikka tuntuu aina olevan hukassa tauon jälkeen ja niinpä nytkin oli vaikeuksia saada eri tyylejä toimimaan. Helpoin tyylini on vuoroluistelu niin, että työntö tulee oikealle jalalle. Se vaan on turhan yksipuolista ja niinpä väkisin väännän vuoroluistelua myös vasemmalle. Pitäisi ihan nähdä videolta mikä kumma siinä mättää, kun tuntuu niin tökkivältä. Välillä talven aikana sain vassun kulkemaan tosi hyvin, mutta eipä siinäkään nyt oikein rytmiä löytynyt.
Toiveissa on, että säät suosisivat vielä pari viikkoa. Viikon päästä olisi edessä hiihtoloma ja tarkoituksena sivakoida vähintäänkin riittävästi. Josko sitten saisi nuo tekniikatkin taas kuntoon ja muhimaan ensi talvea varten. Sillä siihen ne tämän kevään hiihdot taitavat jäädäkin.
Koska edellisestä sivakoinnista oli aikaa ja huomenna on edessä vielä seuran sisäiset uintikilpailut, piti matkallisesti ja vauhdillisesti yrittää kevyellä kaavalla. Luistelutyylillä se keveys ei aina ole kyllä helposti toteutettavissa. Niinpä nytkin ylämäissä syke nousi ja tasaisella ojentajat lauloi. Parin kiekan lenkille keskisyke asettui 160 tienoille - se siitä kevyestä lenkistä.
Tekniikka tuntuu aina olevan hukassa tauon jälkeen ja niinpä nytkin oli vaikeuksia saada eri tyylejä toimimaan. Helpoin tyylini on vuoroluistelu niin, että työntö tulee oikealle jalalle. Se vaan on turhan yksipuolista ja niinpä väkisin väännän vuoroluistelua myös vasemmalle. Pitäisi ihan nähdä videolta mikä kumma siinä mättää, kun tuntuu niin tökkivältä. Välillä talven aikana sain vassun kulkemaan tosi hyvin, mutta eipä siinäkään nyt oikein rytmiä löytynyt.
Toiveissa on, että säät suosisivat vielä pari viikkoa. Viikon päästä olisi edessä hiihtoloma ja tarkoituksena sivakoida vähintäänkin riittävästi. Josko sitten saisi nuo tekniikatkin taas kuntoon ja muhimaan ensi talvea varten. Sillä siihen ne tämän kevään hiihdot taitavat jäädäkin.
 |
| Takapihan lumikasa odottaa lapioijaa |
perjantai 4. maaliskuuta 2011
Suolaa ja pippuria
Olen yllytettävissä. Joskus jopa yllytyshullu. Varsinkin jos se liittyy urheiluun ja rajojen kokeilemiseen. Pidän haasteista ja tunnustan, että joskus lähden leikkiin liiankin kevyin eväin. Lopussa kuitenkin kiitos seisoo. Välillä ehkä jo matkan varrellakin. Kuten silloin kun triahtlonissa uinnin jälkeen nousee ensimmäisten joukossa kuivalle maalle. Hetkeni huipulla, sillä pyöräilyssä olenkin pujottelukepin roolissa. Entäpä silloin kun marathonilla ihmiset kannustavat kilometrikaupalla reitin varrella. Tai kun yksin keskellä metsää näkee vilahduksen rastilipusta ja tietää löytäneensä rastin.
Itse kilpailusuoritukseen liittyy kuitenkin paljon työtä ja siitäkin on tehtävä itselleen mielekästä. Vaikka nautinkin kovasti maitohapoista ja tiukoista treeneistä, rakoista pitkän lenkin jälkeen tai väsymyksestä leiriviikonlopun aikana, niin kyllä ne mukavat, samanhenkiset ihmiset ja treenikaverit tekevät tästä kaikesta vieläkin haluttavampaa. On mukavaa jakaa tuntemuksia samanhenkisten kilpaurheilijoiden kanssa, mutta unohtamatta rentouttavaa höpötystä työkaverin kanssa pyörämatkalla kotiin tai maailman avartamisesta saunassa uintitreenien jälkeen.
Jos vaikka olenkin yllytettävissä, niin olen minäkin hyvä innostamaan muita mukaan liikunnan ja urheilun pariin. Oli se sitten sauvakävelyä, tekniikkakurssia tai marathon juoksua. Erityisesti erään tuttavan houkutteleminen ensimmäiselle marathonille on ollut onnistunut veto, nyt hänellä taitaa olla takana jo kymmenkunta hienosti juostua marathonia.
Kertokoon tämä blogi siis kaikesta siitä mitä urheilu elämääni tuo. Se on elämän suola. Koska elämä on välillä muutakin kuin pelkkää urheilua ja itseensä panostamista, menköön vielä pippuritkin päälle!
Itse kilpailusuoritukseen liittyy kuitenkin paljon työtä ja siitäkin on tehtävä itselleen mielekästä. Vaikka nautinkin kovasti maitohapoista ja tiukoista treeneistä, rakoista pitkän lenkin jälkeen tai väsymyksestä leiriviikonlopun aikana, niin kyllä ne mukavat, samanhenkiset ihmiset ja treenikaverit tekevät tästä kaikesta vieläkin haluttavampaa. On mukavaa jakaa tuntemuksia samanhenkisten kilpaurheilijoiden kanssa, mutta unohtamatta rentouttavaa höpötystä työkaverin kanssa pyörämatkalla kotiin tai maailman avartamisesta saunassa uintitreenien jälkeen.
Jos vaikka olenkin yllytettävissä, niin olen minäkin hyvä innostamaan muita mukaan liikunnan ja urheilun pariin. Oli se sitten sauvakävelyä, tekniikkakurssia tai marathon juoksua. Erityisesti erään tuttavan houkutteleminen ensimmäiselle marathonille on ollut onnistunut veto, nyt hänellä taitaa olla takana jo kymmenkunta hienosti juostua marathonia.
Kertokoon tämä blogi siis kaikesta siitä mitä urheilu elämääni tuo. Se on elämän suola. Koska elämä on välillä muutakin kuin pelkkää urheilua ja itseensä panostamista, menköön vielä pippuritkin päälle!
 |
| Tyttäreni parin vuoden takaa |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)