Tähän ikivanhaan sanontaan on kait uskominen. Sen verran hyvin meni viikonlopun kilpailut, että olen kyllä todella tyytyväinen suorituksiini ja myös järkevään harjoitteluun edellisten kilpailujen jälkeen. Olen päättänyt, että en tee sitä samaa virhettä kun teinivuosinani. Eli treenaisin määrällisesti itseni kyllästymispisteeseen ja täydelliseen jumiin. Siinä olen onnistunut. Koko ajan on tosin sellainen olo, että pitäisi harjoitella enemmän ja sehän tietenkin pitää motivaatiotason varsin hyvällä korkeudella. Lisäksi on virkistävää havaita, että teknillisestikin voi vielä kehittyä näin aikuisiälläkin. Kiitos loistavan valmentajamme, joka tuo täysin uusia ideoita ja ajatuksia uintiin.
Kiitos myös seurakaverilleni, joka kuvasi viikonlopun kilpailuissa 200 m sekauintisuoritukseni. Sitä varmastikin katson moneen otteeseen ja mietin, mitä voisin vielä parantaa. Heti tuli puolen tusinaa ajatusta tekniikan hiomisesta, joten altaaseen on taas kova kiire takaisin.
Seuraaviin todellisiin uintikoitoksiin on aikaa reilu 5 kk, joten nyt pitäisi suunnata katsetta myös niihin muihin lajeihin. Eilen illalla etsiskelin alkukesälle sopivaa puolimaratonia, mutta en vielä toistaiseksi onnistunut siinä. Muutamia rajoituksia aikataulullisesti on, joten ehkä täytyy vain keskittyä noihin muihin lajeihin. Joka tapauksessa juoksuharjoittelu ja pyöräilyt pitäisi nyt vihdoin aloittaa todenteolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti