Ihana ryytymys

Olen ollut tosi tyytyväinen tähän hiihtolomaan. Sen sijaan että olisimme matkustaneet vajaat 1000 km pohjoiseen, kärsineet lasten kärsimättömistä kysymyksistä "joko ollaan perille" ja hiihtäneet koko viikon ja pelkästään hiihtäneet, päätimmekin suunnata Vierumäelle. No juu, maisemat ei ehkä vedä vertoja Lapin vaaroille ja tuntureille mutta peruskuntoa on täälläkin saanut kohotettua. Ja vaikka hiihto onkin mukavaa niin viikon urheilulomalla on ihan kiva tehdä muutakin. Tähän mennessä jokapäiväisten hiihtolenkkien lisäksi olen käynyt viidessä eri "jumpassa" kuten kuntonyrkkeilyssä, kehonhallinnassa jne. Lisäksi pakolliset pari uintitreeniäkin olen päässyt vetämään.

Ei vielä kertaakaan, missään olla majoituttu näin lähelle latua. Sen lisäksi että voi tarkistaa hiihtäjien tiheyden ladulla, majoittuminen ladun vieressä helpottaa hiihtämään lähtemistä. Lastenkin kanssa on helppo kävästä ladulla. He kun eivät vielä järin pitkiä pyrähdyksiä jaksa. Ja kuten jo edellisessä postauksessa kirjoitin, ladut on suhteellisen helpot. Variaatioita ei ole niin paljon kuin Lapissa, mutta kelpo lenkit täälläkin saa aikaiseksi.

Myös sää on suosinut. Ekat hiihdot vedettiin pilvisessä ja jopa vesisateessa, mutta viime päivät ovatkin olleet todella loistavia - aurinkoa kirkkaalta taivaalta. Niinpä iloista mieltä on riitänyt väsyneestä kropasta huolimatta.

Hiihtoa keväthangilla

Siitä onkin jokunen viikko aikaa, kun viimeksi olin suksien päällä. Tänään kuitenkin oli päästävä upeaan kevätsäähän nautiskelemaan. Olisin mieluusti suunnannut järven jäälle Oittaalle, mutta kova tuuli muutti suunnitelmia. Gumbölen golf-kenttä on leppoisan maltillinen nousujen suhteen ja pituutta on kuitenkin mukavasti reilu 5 km. Lisäksi siellä on harvoin ruuhkaa ladulla kuten Oittaalla. Näin tänäänkin. Parkkipaikka oli sekä Gumbölen että Kauklahden päässä aivan täynnä, mutta se ei näkynyt ladulla. Tuulikin häiritsi vain paikoin.

Koska edellisestä sivakoinnista oli aikaa ja huomenna on edessä vielä seuran sisäiset uintikilpailut, piti matkallisesti ja vauhdillisesti yrittää kevyellä kaavalla. Luistelutyylillä se keveys ei aina ole kyllä helposti toteutettavissa. Niinpä nytkin ylämäissä syke nousi ja tasaisella ojentajat lauloi. Parin kiekan lenkille keskisyke asettui 160 tienoille - se siitä kevyestä lenkistä.

Tekniikka tuntuu aina olevan hukassa tauon jälkeen ja niinpä nytkin oli vaikeuksia saada eri tyylejä toimimaan. Helpoin tyylini on vuoroluistelu niin, että työntö tulee oikealle jalalle. Se vaan on turhan yksipuolista ja niinpä väkisin väännän vuoroluistelua myös vasemmalle. Pitäisi ihan nähdä videolta mikä kumma siinä mättää, kun tuntuu niin tökkivältä. Välillä talven aikana sain vassun kulkemaan tosi hyvin, mutta eipä siinäkään nyt oikein rytmiä löytynyt.

Toiveissa on, että säät suosisivat vielä pari viikkoa. Viikon päästä olisi edessä hiihtoloma ja tarkoituksena sivakoida vähintäänkin riittävästi. Josko sitten saisi nuo tekniikatkin taas kuntoon ja muhimaan ensi talvea varten. Sillä siihen ne tämän kevään hiihdot taitavat jäädäkin.

Takapihan lumikasa odottaa lapioijaa