Kohti Italiaa ja MM-uinteja

Huomenna matka suuntaa kohti Italian Riccionea ja mastersien MM-uinteja. Tiedossa on kaikkien aikojen isoimmat uintikilpailut. Yhteensä ilmoittautuneita on 12 660, joista uintien allaslajeihin osallistuu lähes 9700 uimaria. Uinnit uidaan kahdessa olympiamitat täyttävässä altaassa. Joka toinen päivä naiset uivat ulkoaltaassa ja miehet sisällä ja sitten vaihdetaan. Aamulla kilpailut alkavat jo klo 7.30 ja lähes joka ilta jatkuvat klo 21 asti. Kisat pullistelevat osallistujia jo niin paljon, että epäilen hiukan voiko kisat enää olla kilpailijalle kovinkaan mielyttävät. Todennäköisesti ruuhkaa on verryttelyaltaassa, vessoihin, suihkuihin ja omaa vuoroa kilpailukoitokseenkin varmasti jonotetaan pitkään. Tunnelma tulee kuitenkin olemaan huikea!

Ulkoallas ja takana verryttelyallas

Tällä kertaa lomamme matkapäivät osuvat kisapäiville niin, että sekä 800 vu että 3 km avovesiuinti jäävät minun osaltani uimatta. Päätinkin keskittyä selkäuinteihin ja viesteihin. Samalla kisapäivät osaltani typistyivät kolmeen ja ehdin hieman lomailemaan muun perheen kanssa. Päin vastoin kuin viime vuoden EM-kisoissa, nyt ei tarvitse mitalleista haaveilla. Johan tuo osallistujamääräkin kertoo siitä, että paljon uimareita on saatu liikkeelle ja Italiaan kilpailemaan. Omat aikani lähtölistoilla oikeuttavat sinne sijan 20 tienoille. Ihan nimekkäitäkin uimareita on mukana, joten täytynee yrittää bongata muutamat olympiamitalistit ja maailmanmestarit. Ainakin mukana pitäisi olla 70-luvun tähti Jim Montgomery ja tuoreempia mestareita Vladimir Selkov ja Oleg Lisogor. Ja kun masters-kisoista on kyse täytyy mainita, että ilmoittautuneissa on toista kymmentä yli 90 vuotiasta ja vanhin osallituja on syntynyt vuonna 1914.

Hupiviesti Kyproksen leirillä

Suomalaisia uimareita uimaliiton tiedotteen mukaan mukana on 90. Mastersien MM- ja EM-kisoissa edustetaan omaa seuraa eli esimerkiksi viestit kootaan seuroittain. Uskoisin, että meidän seuran porukka, yhteensä 16 uimaria, on suurin. Tämä tietenkin helpottaa myös viestien kokoamista. Itse olen mukana kaikissa neljässä viestissä, jotka uidaan yhtenä viesteille pyhitettynä päivänä.

Vappu Kyproksella

Romanttisesti päätimme mieheni kanssa viettää tulevaa 10 v. hääpäiväämme treenauksen merkeissä Kyproksella uintiporukkamme kanssa. Mies keskittyi enimmäkseen jakamaan ajan uinnin ja juoksun välillä ja minä keskityin uimaan ja paljon. Viikon aikana uintikilometrejä kertyi 50 ja treeniaikaa yli 20 tuntia. Mukana yksi juoksulenkki. Ajassa ei ole mukana joka päivä käveltyjä matkoja altaalle, yhteensä yli 4km päivässä eikä jokailtaisia venyttelyitä. Venyttelyt oli jo aiempien leirin aikana nimetty KEO-venyttelyiksi. Arvannette mikä oli palautusjuoma venyttelyiden aikana :)

Paikallinen Olympiamitat täyttävä allas tarjosi loistavat puitteet treenaukselle

Treenit toki tähtäävät pääosin tuleviin MM-kisoihin, mutta toiveissa oli myös kasvattaa perusuintikuntoa kesän avovesi ja tri-koitoksiin. Vaikeaa oli kuitenkin rytmittää uinti toisaalta MM-kisoissa uitavia selkäuintimatkoja varten ja toisaalta pitkiä vaparimatkoja varten. Kesän mittaan nähdään miten kunnon on käynyt.

Kävelemässä hotellilta uima-altaalle.

Tällä kertaa treenauksessa oli ihan uudentyyppistä intensiteettiä. Ensinnäkin viikkokilsamäärät ovat aivan eri luokkaa kotona ollessa kuin aikoinaan. Leiriviikko toukokuussa melkeinpä tuplasi koko alkuvuoden kilsat. Yllättävän hyvin sitä kuitenkin jaksoi ja palautui. Ensimmäistä kertaa olimme myös näin pitkällä "lomalla" ilman lapsia. Lapset pärjäsivät mainiosti isovanhempien kanssa, mutta epäilen silti, että tästä lomatyypistä tulisi meille jokavuotista perinnettä.

Hengähdys päädyssä

Lomanlopetusahdistus

Olihan se mukava, että pääsi lomalla muuttamaan. Mutta kyllä nyt tuntuu, että koko loma meni vanhaa asuntoa purkaessa ja uutta laittaessa. Nyt viimeisellä lomaviikolla olen sitten paniikinomaisesti yrittänyt järjestää jotain muutakin tekemistä esim. kutsunut kavereita kylään. Siitä on sitten seurannut se, että illat on täynnä ohjelmaa. Ja niinpä iltaisin ei ole tullut urheiltuakaan. En osaa nyt kulkea sitä kultaista keskitietä vaan menen laidasta laitaan.

Toisaalta viime viikko oli varsin uintipainotteinen kuitenkin. Parit normitreenit sekä viikonloppuna leirintapainen tehotreenipäivä Riihimäen maauimalassa. Tämän viikon voi siis ottaa ihan hyvällä omallatunnolla ja maalaisjärjelläkin hieman kevyemmin. Lauantaina tulee kuitenkin 3 km kovaa uintia avoveden SM-uinneissa.

Hieman tuo lauantain kilpailu jo jännittää. Ei niinkään matka, vaikka se onkin pisin koskaan uimani kilpailumatka. Eikä seura, sillä samassa sarjassa kanssani ui yli kymmenen vuotta muo nuorempia. (Uskoisin parikymppisten kilpaiuimareiden uivan reilusti tällaista tätiä kovempaa.) Vaan tällä kertaa jännityskerrointa nostaa veden lämpötila. Ilma on kuitenkin jo viilenemään päin, yöt on kylmiä ja eletään jo kuitenkin elokuun puoliväliä. Argh, siellä joutuu siis kaikella todennäköisyydellä palelemaan.

On myös tässä selkä vaivannut. Olin Pitkäjärven yliuinnin jälkeen hierojalla ja samana päivänä vielä uintitreeneissä. No, selkä ei oikein tykännyt siitä. Se on heijastunut myös nivusiin. Niitä tässä olen omatoimisesti hoitanut tulehduskipulääkkeillä ja venyttelyllä. Nyt jumit alkaa hieman hellittämään, mutta selässä tuntuu olevan ikäviä lukkoja vielä joka aamu. Tarvisi mennä hoidattaamaan sitä jollekin naksauttajalle.

Tässä uintihuumassa ja kipuhoitojen keskellä havahduin myös siihen tosiasiaan, että lomalla en kaikista ajatuksista huolimatta saanut tehojaksoa pyöräilyyn, juoksuun saati suunnistukseen. Mutta annan tämänkin itselleni anteeksi. Silti hieman kiehtoisi ajatus siitä, että saisi aikaiseksi jonkun järjellisen treeniohjelman. Sellaisen joka palvelisi pääosin uintia talvisin, mutta painottaisi myös muita lajeja niin, että ensi kesänä voisi olla luottavaisin mielin viivalla myös triathlonissa. Nyt harjoittelu on pitkälti edennyt fiilispohjalta ja muun perheen menoihin mukautuen. Pitäisikö tästä tehdä ihan oma haasteensa?

Vedessä on elämää!

Hyvältä näyttää

Nimittäin treenipäiväkirja.

Etsin loppuvuodesta hyvää tapaa kirjata treenejä ylös. Mitään kriteerejä täyttävää valmista pohjaa ei tuntunut löytyvän. Siinä tuli olla mahdollisuus kirjata useita lajeja, seurata käytettyä aikaa tai matkaa tai molempia. Sekä tietenkin joskus tulevaisuudessa laskea kertyneitä treenejä määrällisesti, ajallisesti tai matkallisesti. Niin ja rasitustasonkin vielä halusin sinne lisätä fiilispohjalta. Päädyin lopulta itsetehtyyn Excel-taulukkoon.

Sen verran paljon siitä kotona murisin, että sain joululahjaksi oman perusPolarin (RS300x). Treenipäiväkirja toimii verkon kautta (polarpersonaltrainer.com) ja sinne voi lisätä myös harjoitukset joissa ei ole sykemittari mukana. Käytännössä suurin osa harjoituksistani onkin nyt talvella tullut tehtyä ilman sykemittaria. Minä kun en uidessa tykkää tuota mittaria käyttää. Uidessa tuo kello tuntuu oudolta kädessä.

Polar RS300x

Olen kyllä ollut ihan tyytyväinen kyseiseen vempeleeseen. Ei siinä kaikkia herkkuja ole, mutta perustiedot antaa kuitenkin kuten treenin keston, maksimisykkeen ja keskisykkeen.

Latasin ja kirjasin siis juuri ylös tuonne treenipäiväkirjaani kaikki edellisen kahden viikon treenit. Täydeltä näyttää ja niinhän se loman jälkeen kuuluukin :) Ensi viikolla sitten palautellaan ja painetaan töitä. Olen nimittäin kolme päivää työmatkalla tuolla keski-Euroopassa. En aio tehdä Stubbeja ja käydä lenkillä ennen aamupalaa tai puntilla lounastauolla. Illatkin on jo varattu isäntien toimesta. Palautuminen tekee varmasti hyvää tottumattomalle kuntoilijalle ja ensi viikonloppuna onkin syytä olla iskussa Kotkan SM-uinteihin.

Tässä vielä lyhennelmä treenipäiväkirjan annista:
Ti 8.3. kuntopiiri 0,5 h + uinti 1h
Ke 9.3. Hiihto 1h
La 12.3. Kehonhallinta 45 min + Zumba 45 min
Su 13.3. Hiihto 1 h
Ma 14.3. Hiihto 1h 15 min
Ti 15.3. Uinti 45 min + Hiihto 1 h + Kuntonyrkkeily 45 min
Ke 16.3. Hiihto 1h 20 min
To 17.3. Hiihto 1h 30 min + vesijumppa 45 min + uinti 15 min
Pe 18.3. Hiihto 30 min + kahvakuula 45 min
Su 19.3. Uintikilpailut (800 vu 11.01,19)

Kahdelle viikolle yhteensä 14 h treenausta. Josta tosin suurin osa on seitsemän päivän sisälle mahtuvia treenejä. Ei noi määrät nyt tietenkään päätä huimaa, kun miettii millaisia määriä joskus teininä tuli vedettyä, mutta nyt, tässä ja näillä resursseilla aika loistavasti! (Tässä ei ole laskettu niitä pulkkamäki, leikkipaikka, jumppasali, kylpylä tunteja. Niitä kun lomalla lasten kanssa tulee...)

Setti loppui vielä varsin mukavasti seuran sisäisiin kilpailuihin. Siellä käväisin puntarilla pitkästä aikaa ja sain varsin mukavia tuloksia. Tulokset itse uintisuorituksestakaan eivät olleet pöllömmät! Tästä on mukava aloittaa tiukka työputki kohti kesälomaa.

Ihana ryytymys

Olen ollut tosi tyytyväinen tähän hiihtolomaan. Sen sijaan että olisimme matkustaneet vajaat 1000 km pohjoiseen, kärsineet lasten kärsimättömistä kysymyksistä "joko ollaan perille" ja hiihtäneet koko viikon ja pelkästään hiihtäneet, päätimmekin suunnata Vierumäelle. No juu, maisemat ei ehkä vedä vertoja Lapin vaaroille ja tuntureille mutta peruskuntoa on täälläkin saanut kohotettua. Ja vaikka hiihto onkin mukavaa niin viikon urheilulomalla on ihan kiva tehdä muutakin. Tähän mennessä jokapäiväisten hiihtolenkkien lisäksi olen käynyt viidessä eri "jumpassa" kuten kuntonyrkkeilyssä, kehonhallinnassa jne. Lisäksi pakolliset pari uintitreeniäkin olen päässyt vetämään.

Ei vielä kertaakaan, missään olla majoituttu näin lähelle latua. Sen lisäksi että voi tarkistaa hiihtäjien tiheyden ladulla, majoittuminen ladun vieressä helpottaa hiihtämään lähtemistä. Lastenkin kanssa on helppo kävästä ladulla. He kun eivät vielä järin pitkiä pyrähdyksiä jaksa. Ja kuten jo edellisessä postauksessa kirjoitin, ladut on suhteellisen helpot. Variaatioita ei ole niin paljon kuin Lapissa, mutta kelpo lenkit täälläkin saa aikaiseksi.

Myös sää on suosinut. Ekat hiihdot vedettiin pilvisessä ja jopa vesisateessa, mutta viime päivät ovatkin olleet todella loistavia - aurinkoa kirkkaalta taivaalta. Niinpä iloista mieltä on riitänyt väsyneestä kropasta huolimatta.