You are an ironman

Ei, en itse ole tätä kuninkuusmatkaa suorittanut, mutta perheeseemme leivottiin yksi teräsmies elokuun lopussa. Pääsin itse ensi kertaa tutustumaan tähän kuuluisaan Ironman brändiin ja seuraamaan monen unelmien toteutumista. Triathlonin täyttämatkaa ei turhaan kutsuta köyhän miehen Everestiksi.

Erään ikäsarjan lähtö hieman klo 7 jälkeen aamulla.

3,8 km uintia, 180 km pyöräilyä ja maratonjuoksu vielä päälle vie monelta aikaa reilusti yli 10 tuntia. Kisan nopein  kipitti maaliin reilussa 8 tunnissa ja hitaimpia odoteltiin maaliin noin 16 tunnin taivalluksen jälkeen.

Kaikkia kolmea lajia on syytä hallita jossakin määrin. Tosin uinnissa todistin usean sammakkouimarin etenemistä pää pinnalla. Pyöräilyssä ei sentään Jopoja tullut vastaan, mutta muutama varsin verkkainen vaihtoon lipuva suoritus tuli todistettua. Maratonilla viimeistään testataan monen luonnon lujuus, vaikka juoksujalka olisi huippuunsa treenattu. Kaikilla osuuksilla on ns. Cut off ajat joiden puitteissa on päästävä vaihtoon, muuten matka loppuu kesken. Ajasta riippumatta kaikki maaliin päässeet olivat kuitenkin voittajia. Mitä kauemmin matkaan kului sitä liikuttavampia tunteen ilmauksia näytti pääsevän ilmoille. Monen kuukauden työ ja uhraukset saivat täyttymyksensä.

Rannalle jätettyjä tavaroita. Monet sipsuttelivat sandaleilla tai villasukilla rannalle asti ja jättivät ylimääräiset tavarat kätevästi järjestäjien siivottavaksi.

Seurasin kisan etenemistä enimmäkseen uinti- ja juoksuosuuksilla. Siirtymisiin käytin kätevästi pyörää. Kööpenhamina kun on pyöräilijän luvattu kaupunki hyvine pyöräväylineen. Uinti käytiin Amager Strandparkissa, jonne oli noin 6 km matka keskustasta. Aamulla sinne olikin hankala päästä mitenkään muuten kuin pyörällä (tai taksilla). Sunnuntaina ennen klo 7 julkista liikennettä kun ei juuri ole. Pyöräily lähti heti kaupungista kohti pohjoista ja teki siellä kahden lenkin kierroksen, kunnes palasi taas kaupungin keskustaan. Päätin siis jättää sen seuraamisen netin varaan. Juoksuosuudella yleisön määrä oli niin mahtavan suuri, että vaihdon pyörän suosiolla kävelyyn. Kävelinkin lähes koko 10 km juoksulenkin päästä päähän. Matkalla kannustin tietenkin omaa ja muita suomalaisia teräsmiehiä ja -naisia. Järjestäjien mukaan reitillä on jopa 100 000 kannustajaa. Nautin mielettömän kannustavasta ilmapiiristä ja tarkkailin muita tuhansia kannustajia matkan varrella. Juoksureitti palveli myös hyvänä turistireittinä läpi kuninkaanlinnojen pihojen aina pienelle merenneidolle asti.

Kävelymatkan aikana ihmettelin myös järjestäjien työtä ja organisointia. Lähes 3000 kilpailijan vaihtopaikkojen organisointi on jo logistinen taidonnäyte. Vaihdoissa tarvittavat tavarat jokainen kilpailija lajitteli siihen tarkoitettuun pussukkaan johon liimattiin kisanumerotarra kiinni. Pyörät vietiin kilpailua edeltävänä päivänä rannalle vartioidulle alueelle. Pyöräilyn jälkeen vaihtopaikalla keskustassa oli organisaation puolesta henkilöt ottamassa pyöriä vastaan, kun taas kilpailijat siirtyivät suoraan vaihtamaan juoksupussukastaan juoksukamppeita päälle.

Kannustajia löytyi joka lähtöön!

Matkaa ei tosiaankaan tarvinnut tehdä yksin. Ja jos ei ollut vaikuttunut matkan aikana olleista kaiken karvaisista kannustajista, niin viimeistään maalialueella pala nousi kurkkuun katsellessa loppukirien kirjoa. Järjestäjien puolesta tästäkin tehtiin mieletön show. You are an ironman kaikui sen lähes 3000 kertaa ja salamavalot välkkyivät. Jokaikinen sai tuntea olevansa voittaja.

Edes sade ei haitannut maalisuoran kannustajia!

Maalisuoralla näin muunmuassa miehen joka juoksi kukkakimppu kädessä maalisuoraa kunnes löysi rakkaansa katsomosta ja ojensi tälle kimpun. Toinen taas maalin alla kosi polvillaan kihlattuaan. Kolmas tuli maaliin pyörätuolilla (myös vammaisia oli useita kilpailussa mukana). Suurin osa kisaajista yhtyi maalisuoran älämölöön ja teki hirveitä loppukirejä ansaiten hurjat kannustushuudot. Yleisö oli myös jatkuvasti valmiina heittämään ylävitosia kilpailijoiden kanssa. Monet varmistivat voittoisan maalikuvan tuulettamalla näyttävästi leveä hymy huulillaan.  Kyllä - saatoin aistia sen miltä tuntuu päästä huipulle!

Vielä pari metriä maaliin ja 226km päiväurakka on täynnä!