Kesäharrastukseni triathlon

Kesäharrastukseni muuttuu kesä kesältä vakavammaksi. Tänä kesänä tavoitteeni oli osallistua jo huikasevasti kahteen kilpailuun edellisen kesien yhden sijaan.

Kisko-triathlon 2013, miesten lähtö

Kesäkuun alun Sääksi-triathlonin sprinttimatka (750-20-5) oli tarkoitus olla mukava harjoitus Kiskon perusmatkalle. Perusmatkaa pitempiä matkoja en ole harkinnutkaan ja tuollainen vajaan kolmen tunnin ponnistus onnistuu näillä treenimäärillä ja uimarin pohjilla vielä mainiosti.

Sääksi tarjosi mukavat puitteet kirkkasvetisen, lähdepohjaisen järven ja suhteellisen tasaisen maaston muodossa. Kävimme paria viikkoa aiemmin testaamassa pyöräreitin. Päätimme myös samassa yhteydessä tulla kisapaikalle jo edellisenä iltana ja yöpyä läheisellä opistolla. Kisa kun alkoi jo klo 9.

Itse kilpailu meni uinnin osalta kohtuullisesti. Ikäsarjojen SM-lähdössä miehet ja naiset starttasivat yhtäaikaa. Änkesin eturiviin ja pelkäsin isojen korstojen jyräävän mut lähtöjuoksussa (järvi oli jonkin matkaa varsin matalaa), mutta ihan hyvin pääsin uinnin päälle. Uintiseuraa riitti hyvin ja lopussa vielä ohittelin hyytyviä lihaskasoja. Ihan parhaaseen vauhtiin en mielestäni päässyt.

Pyöräily meni huikasevan reipasta vauhtia ja nautin vauhdin hurmasta. On se jännä etten näytä saavan tuollaista menoa irti muuten kuin numerolappu rinnassa. Porukkaa tulikin alussa vain maltillisesti ohi. Loppumatkasta reitti muuttui mäkisemmäksi ja allekirjoittaneen jalat hapotti. Mukavasti kerrytetty reilun 30 km/h keskarit alkoi tippumaan, mutta selvisin kuitenkin kohtuullisen voimissani vaihtoon.

Juoksu lähti yllättävän kepeästi vauhtiin ja ohittelin pari tyyppiä ja olin kolmannen peesissä varsin pitkään. Tämän leidin ohitin reilu kilometri ennen maalia. Paljon ei loppumatkalla tehoja kropasta kuitenkaan saanut irti ja niinpä loppukirissä tämä ohitettu meni menojaan. Tuloksista vielä selvisi, että kisasimme samassa sarjassa, höh!

Tässä vielä iloisesti edellä.

Kokonaisuudessa olin kisaan erittäin tyytyväinen. Kaikki ennakkoon ajatellut tavoiteajat paukkuivat rikki. Sijoitus SM-sarjassa (N35-39) oli lopulta 7. mutta iloisesti yllätyin siitä tosiasiasta, että mitallille matkaa oli vain 1,5 minuuttia (loppuajan ollessa 1h25min). Kilpailun tasosta mulla ei toki ole mitään tietoa, kun en kanssakilpalijoita (vielä) kovin hyvin tunne. Mutta näillä treenimäärillä täytyy olla vain tyytyväinen.

Iloinen kesäkauden aloitus vaihtui siis jo aikaisemmin mainitsemaani sitkeään yskään. Kiskossa olin kuitenkin mukana kisaturistina ja mukava ensikokemus sekin. Kameralla oli töitä ja sekin oli varsin vauhdikasta puuhaa. Loppukesästä en enää kisoihin halunnut ilmoittautua, koska keskittyminen kohti uinnin EM-kisoja on kuitenkin päätavoitteeni.

Muitakin merkkejä kesäharrastuksen vakavoitumisesta on havaittavissa. Pyörälenkit ovat pidentyneet ja talven harjoittelua on täydennetty spinningin muodossa. Pyörääni on ilmestynyt lisätangot, joita kaikista ennakkomanaamisista huolimatta olen oppinut käyttämään. Juoksuunkin olen panostanut vähän enemmän ja lisännyt juoksu(kisoja)tapahtumia ohjelmaan. Ensi vuonna ollaan taas uuden tilanteen edessä kun olen suunnitellut jättäväni uinnin MM-kisat Kanadassa väliin ja kesä on niin sanotusti vapaa täytettäväksi vaikkapa triathlon kisoilla.

Kotimainen avovesikausi

Eilen sai päätöksensä kotimaan avovesikausi. Itselläni kausi on ollut lyhyt mutta ytimekäs. Avovesitreenit voi laskea kahden käden sormilla. Kisoja oli kahdet. 

Pitkäjärven yliuinti uidaan heinäkuun lopussa Espoossa. Tapahtumaan olen osallistunut jo useana vuotena ja tänä vuonna oli pahimmat sinileväesiintymät minun aikanani, mutta minua se ei niin haitannut. Levät näytti painuneen rantaan ja matkalla en haistanut enkä maistanut mitään. Matkaan lähti 35 uimaria ja itse rantauduin viidentenä. Tällä kertaa uin matkat yksin eikä kiriapua tai suunnistuapua ollut. Yllätyksekseni paransin kuitenkin reittiennätystäni minuutilla. 2,1 km taittui aikaan 31min17s.

Tiukka irvistys uinnin jälkeen. Hieman hengästytti!

Avovesiuinnit SM-kilpailut uitiin eilen 10.8. Kangasalla. 3 km koitokseen lähti omassa 35-49 vuotiaitten sarjassa 9 uimaria. Vesi oli tällä kertaa yli 20 asteista ja siis varsin mielyttävä verrattuna viime vuoden alle 18 asteeseen. Mestaruuteen sai tänä vuonna tehdä ihan kunnon päivätyön kun kakkoseksi tullut oli koko matkan näköetäisyydellä. Matka uitiin kuutena 500 m lenkkinä. Suunnistus oli yllättävän haasteelista tällä kertaa. Soutustadionin pienet ja valkoiset reittipampulat oli hankalat minulle ja jouduin katsomaan suuntaa turhan usein. Käännökset sen sijaan meni mukavan vauhdikkaasti. Vaikka en mitenkään hissukseen muitakaan kierroksia mennyt niin viimeiselle kierrokselle yritin vauhtia vielä lisätä. Viimeisen reilun 200m suoran painelin kyllä aivan kaikki pelissä. Päätin, että loppukiriin tätä taistoa ei viedä ja niin tuo taktiikka puri. Mestaruus tuli 25 s erolla!

Ryhmähenkeä parhaimmillaan! Masters naiset juuri ennen lähtöä.

Taas irvistellään. Voittajan on helppo hymyillä!

Kausi jatkuu vielä Mastersien EM-uinneissa Hollannin Eindhovenissa syyskuun alussa. Siellä minulla on puolustettavana kahden vuoden takainen avoveden EM-hopea. Sarja on tosin vaihtunut, mutta taistelemaan lähdetään. Uinti siellä on mielenkiintoinen. Reitti on kaupungin keskustan kanaalissa ja suora 3 km reitti. Käännöksistä ei siis tarvitse murehtia, muta toisaalta välimatkojen arviointi voi olla haastavaa. Pari siltaa matkalla on, joten hieman tarvinnee reittiin tutustua etukäteen.

(Kuvat Maikki Torsti)

Havnebad, Kööpenhamina

Perheen kesälomareissu suuntautui Tanskaan. Otin itselleni hieman omaa aikaa Kööpenhaminassa ja suuntasin minnepä muualle kuin uimaan. Kööpenhaminan uimarantoja täydentää kanaaleihin tehdyt uimalat "havnebad". Osuin niistä kuuluisimpaan Islands Bryggen uimalaan. 

Uimala kokonaisuudessaan hieman kauempaa kuvattuna.

Uimala sijaitsee kävelymatkan päässä keskustassa. Valvottu ja aidattu alue takaa suht mukavat puitteet. Alue oli kuin suuri laituri joka erotti pari lasten allasta, hyppyaltaan ja 75 m pitkän uima-altaan. Veden laatua kehuttiin nettisivuilla ja Köpiksessä onkin kuulemma tehty paljon töitä kanaalien veden laadun kohottamiseksi. Ihan kirkasta ja aistivaraisesti puhdasta vettähän se oli. Suolaiseen makuun en kuitenkaan ihan heti tottunut. Meressä tulee uitua aika harvoin. Altaassa ei ole seiniä vaan turvallisuuden takaamiseksi alue on verkotettu reinoilta ja pohjasta. Pohjaan oli laitettu laatat 10 m välein niin oli jotain katseltavaa uidessa :) Allas oli noin 10 metriä leveä eikä rataköysiä ollut. Onneksi uimareita ei ollut kovinkaan paljon. Hetkellisesti taisin olla altaassa jopa yksin ja uskalsin kokeilla myös selkää. Pieni miinus siitä, että vaatteiden vaihtoon tai arvotavaroiden säilytykseen ei ollut tiloja. Mutta kerrankin lomalla sai tällaisen elämyksen ilmaiseksi.

Vesi mukavan lämpöistä +22C ja ilmakin +25C.

Kehon hallintaa

Sitkeän kesäyskän jälkeen ja lähes kolmen viikon urheilutauon jälkeen addikti pääsi vihdoin nauttimaan kropan hallinnasta ja kipeistä lihaksista.

Kevyttä paluuta yritettiin bodybalancen ja seinäpilateksen avulla. Bodybalancehan on sekoitus Tai Chi:tä, pilatesta ja joogaa. Periaatteessa ihan kevyttä, jos siis hallitsee keskikroppaansa ja tasapainoa. Treenitauon jälkeen lihakset olivat kuitenkin ihmeissään tällaisesta ”sisäisen tasapainon ja harmonian etsinnästä” kuten tuntia kuvataan.

Seinäpilateksen ohjaaja onneksi osasi heti palauttaa meidät ensikertalaiset maan pinnalle ja kertoi, että tunti tulee olemaan rankka ja seuraavana päivänä paikat tulee olemaan kipeät. Seinäpilates kun ei hirveästi muistuta lyhyempää kaimaansa pilatesta. Yhteistä toki on kehonhallinta ja liikkeen virtaavuus.

Seinän varassa killuva kuvaaja.

Seinäpilateksen teho aloittelijoille perustunee kauhusta jäykkänä pidettäviin lihaksiin. Roikkuminen seinästä vyön varassa koettelee myös insinöörin uskoa fysiikanlakeihin. Kun tunnin edetessä luotto kasvaa, voi liikelaajuuksista saada tehoa myös niihin löytämättömiin lihaksiin. Oman kropan liikkeen lisäksi lisävastusta ja monipuolisempaa treeniä saa erilaisista seinään kiinnitettävistä kuminauhoista joilla tehdään käsi- ja jalkaliikkeitä. Puoltoistatuntisen kruunaa venyttely ja apinamainen roikkuminen seinällä pää alaspäin. Seuraavana päivänä tosiaan oli lihakset kipeänä ja lantio mustelmilla seinävyöstä. Kokemus oli kuitenkin huikaiseva, joten joutunen suosittelemaan tätä ainakin eräänlaisena elämyksenä. Kolmiulotteiset liikkeet soveltuvat vieläpä erityisen hyvin uimareille.

Sen sijaan että alkaisin itkuvirren sairastamisesta kesällä parhaaseen treenikauteen, päätänkin tämän siihen ihanaan tunteeseen, kun pääsee taas urheilemaan tauon jälkeen ja tuntee lihaksissa maitohappoa, tärinää ja väsymystä. Tämän kevyen paluun jälkeen onkin mukava lähteä keräämään näitä tuntemuksia vedessä, maantiellä ja lenkkipoluilla.

Jäähyväiset Leppävaaran uimahallille

1969 rakennettu halli peruskorjataan

Toukokuun lopussa jätimme jäähyväiset päätreenialtaallemme Leppävaraan uimahallissa. Hallissa on edessä parin vuoden perusteellinen remontti ja samassa yhteydessä Espoo saa vihdoin kunnon maauimalan. Uintikeskuksesta muodostuukin varsin mukava uinnin mekka. Ulos tulee Olympiamitat täyttävä allas ja sisälläkin on 8 ratainen piikin allas sekä uutena hyppyallas. Lisähärpäkkeinä muutama lastenallas lisää, porealtaita, saunoja, punttisali ja kunnon kahvio. Hallin remontin etenemistä voi seurata esimerkiksi Leppävaara seuran sivuilta.

Suihkutilojen lasitiilet kasvattivat talvisin komeat jääpuikot ilmastointi aukon alle.

Naisten pukuhuoneen suihkuhuone.

Piiitkä käytävä.

Tuohon suuntaan kroolaamaan.

Espoossa ei remontin ajan ole kuin kolme hallia käytössä: Tapiola, Espoonlahti ja Keski-Espoo. Ahtaus tulee olemaan suuri. Me mastersuimarit väistymme tietenkin nuorempien harrastajien tieltä ja saamme käyttöömme kaikki jämäharjoitusajat. Olimmekin tottuneet varsin hyviin oloihin. Treenejä oli joka arki-illalle ja tilaa reilusti. Leppävaarassa käytössä oli koko halli sulkemisajan jälkeen ja Espoonlahdessakin useampi 50 m rata. Lisäksi vapaaharjoitteluvuoroja oli viikonloppuisin. Syksyn vuorot ovat jo alustavasti tiedossa ja Espoon puolelta tilaa meille ”vanhuksille” on tosi niukasti. Onneksi saimme hätäapuvuoron Kauniaisista ja siellä meillä on yhtenä iltana viikossa koko halli käytössä. Sopu sijaa antaa ja edessä häämöttää uudistunut Leppävaaran halli, tai paremminkin uimakeskus.

Legendaarisia mainoksia. Osa jo varsin vanhoja.

Uusi halli ja ulkoalue piirrustuksissa.

Masters SM Maarianhamina 22.-24.3.2013

SM-uinnit järjestettiin lähes ulkomailla kun matkasimme laivalla Maarianhaminaan. Asiointikin piti pääosin tehdä toisella kotimaisella. Yllättävän paljon masters-uintiväkeä oli kuitenkin meren taakse matkaan lähtenyt. Itselläni starttisetti oli varsin vakiintunut. Perjantain jätin taas väliin, mutta lauantaille ja sunnuntaille lajeja riitti. Viestit jaksojen alkuun ja loppuun ja lisäksi joka jaksossa henkilökohtainen pulahdus. Lauantain päivästä tulikin megapitkä, kun ilta venähti hallin valojen sammuttua automaattisesti klo 20 kesken viimeisten viestiuintien. Eivät olleet kisojen ajaksi poistaneet ajastimia valoista. Lopulta hallilta pääsimme pois vasta klo 21. Vielä kun paikalliset ravintolat eivät osanneet varautua nälkäisiin uimarilaumoihin, kotiuduimme hotelliin ruokailun päätteeksi vasta klo 23. Omalta osalta kisat sujuivat varsin mallikkaasti ja ajat viittasivat siihen, että vielä sitä edelleen kehitytään uimarina. Valitettavasti kuitenkin päälimmäisenä reissusta ei suinkaan jäänyt onnistumisen maku suuhun.

Käännösvahdit työntouhussa.

Lauantain megayllätyksestä vastasi nimittäin virkaintoinen käännösvahti. En muista, että minua olisi ikinä ennen hylätty uimakisoissa. No nyt tuli sekin koettua. Päämatkallani 200 selkäuinnissa kolmannessa käännöksessä en käännösvahdin mielestä toiminut sääntöjen mukaisesti. Itse en kyllä tällaista ”virhettä” tunnistanut tehneeni ja asia selvisi kun mieheni oli netistä liveaikoja seuratessaan ihmetellyt tuloksen häipymistä ruudulta. Tekstiviestiä ihmeteltyäni kävin minäkin tulosliuskoista toteamassa asian laidan. Ei auttanut keskustelut päätuomarin kanssa. Asiasta ei kuulemma kannata valittaa, koska tuomiota ei tultaisi purkamaan. Sana sanaa vastaan. Oh well, eipä aika edes ihan ollut suomenennätys, joten olkoon nyt sitten… Varsin kova aika kuitenkin oli ja olisin mielelläni sen ennätyksekseni kirjannut.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: Maarianhaminan Mariebad täytyy kyllä kehua miljöönsä puolesta aika huikeaksi halliksi. Ulkoaltaat olivat talvellakin auki ja siellä kamerat välkkyivätkin ahkeraan. Taustalla sekä hallin ikkunoista että ulkoaltaista idyllinen meren jää, jäätie ja paljon ulkoilevia ihmisiä auringonpaisteessa.

Ja takana siintää meri.

Tiukkaa trikoota

Suomesta on haastava ostaa uintiin välineitä. Varsinkin kisatason uikkarit on haettava maahantuojilta tai tilattava ulkomailta. Itse olen turvautunut jälkimmäiseen varsinkin sen ykköstykki lahjeuikkarin kohdalla. Hintakin näytti olevan useamman kymmenen euroa edullisempi vaikka punnan kurssi ei meille tällä hetkellä kovin hyvä ole. Tilaus lähti siis tutun brittiläisen uintikaupan suuntaan.

Merkkiuskollisuutta on ihan käytännön syistä helppo ylläpitää. Koot on yhtenevät mallista toiseen.  Itse olen päätynyt Speedoon, jonka aiempi kisapuku LZR on ollut ihan huippuhyvä päällä. Kyseinen puku on jo loppuunmyyty ja tilalle Lontoon Olympialaisten alla lanseerattiin Fastskin3. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että Areenan puvut ovat herkullisen värisiä (mutta myös järjettömän kalliita) ja niitäkin hetken netissä katselin.

Vaikka Speedon on varmasti muokannut uudesta FS3:sta ominaisuuksiltaan parempaa kuin edellinen LZR oli, on ulkonäössä silti menty minustaa harppaus taaksepäin. Siinä kun LZR oli tyylikäs kokomusta puku, niin FS3:n kolme eri mallia on saanut mahan etumukseensa jotain ihmeen värikkäitä vauhtiviivoja. Kallein malleista (Super Elite) on tässäkin suhteessa parhaimman näköinen.

Uunituore uikkari

Hinnat ovat toki Olympialaisten jälkeen hieman tuulleet alas, mutta silti reilu kolmestaa euroa tuosta kalleimmasta mallista oli minulle hieman liian suolainen hinta. Tietojen perusteella toiseksi paras malli (Elite) ei pitäisi paljon ominaisuuksissa hävitä. Niinpä päädyin ostamaan sen. Tärkeintä puvussa on se että se istuu hyvin ja on jämäkkä ja tuntuu topakalta päällä. Ominaisuudet toki tarkoittavat myös sitä, että pukeminen on varsin haasteelista ja aikaa vievää. Oma pukuni saapui pari viikkoa sitten ja nyt vihdoin olen sitä myös päälle kokeillut. Yksin sen pukeminen ei kuitenkaan onnistu, vaan apua tarvitaan varsinkin pukemisen loppuvaiheessa. Hyvältä tuo puku silti vaikuttaa ja pian sitä pääsee kisoihinkin kokeilemaan.

Puhtaalta pöydältä

Uusi vuosi on aina monessa asiassa käännekohta ja uuden alku. Monelle urheilijalle se nollaa edellisen vuoden treenilaskurit ja usein myös suunnitelmat seuraavalle vuodelle hahmotellaan tässä vaiheessa.  Minulla urheilulliset kohokohdat löytynevät harvoista teksteistäni aika heposti.

Kevät 2012 ja ensimmäisiä pyörälenkkejä maantiepyörällä

Vuosihan oli jokatapauksessa ihan loistava. Toki ajattelin vuoden sujuvan hieman erilailla kuin se lopulta menikään, mutta eikös se usein menekin niin. Elämä kun on yllätyksellistä. Toisaalta kaikilla osa-alueilla (uinti, pyöräily, juoksu) treenasin kilometreissä enemmän kuin edellisenä vuonna. Tämä siitäkin huolimatta, että syksylle tuli parikin pitkää treenitaukoa loukkaantumisten johdosta. Pyöräilyn treenimäärät painottuu selvästi alkukesään ja uinnissa taasen kolme leiriä piti huolen kilsojen kertymisestä.

Tuloksetkin puhuvat puolestaan. Vuoden aikana tuli tehtyä monta henkilökohtasta ennätystä. Kaikista mahtavista reissuista, elämyksistä ja kokemuksista puhumattakaan.

Haasteena tälle vuodelle siirrän viime vuotisen haasteeni, jota en saanut toteutumaan eli juoksukilometrejä saisi kertyä enemmän kuin uintikilometrejä. Ei se paljosta jäänyt puuttumaan, mutta syksyn juoksujen tyssääminen näkyi nyt kyllä isona lovena juoksumäärissä.

Kilpailullisesti tämä vuosi tulee toistamaan edellistä. Syksyllä on pääkisat eli Mastersien EM-uinnit Hollannissa ja niitä täydentää lyhyen ja pitkän radan SM-uinnit. Triathlonin osalta kesä on vielä auki, mutta eiköhän Kiskossa taas rehkitä. Joku toinen ja kolmaskin koitos olisi kiva saada aikatauluun. Juoksun osalta ilmoitin itseni ja personal trainerini uuden vuoden aattona Länsiväylä juoksuun huhtikuulle. Onpahan tähtäin asetettu ja toivottavasti se potkii myös ahkerammin lenkkipolulle.

Avovesitreenit Oittaalla

PT:ni eli ukkokultani tähtäimessä on myös erinäköisiä kestävyyskoitoksia ja niistä voikin lueskella enemmän edustamansa seuran sivuilta. Viime vuoden rankin koitokseni olikin varmasti penkkiurheilusessioni syyskuulta, kun 14 tuntia jännitin Ö till Ö kilpailun etenemistä. Tämä kisa on vaatimattomasti myös listattu maailman yhdeksi rankimmista kestävyyskilpailuista. Tämän kisan suoritus ei meidän perheessä kuitenkaan vielä riitä meriitiksi Ironmaniin osallistumiseen, vaan olen asettanut vaatimukseksi puolimatkan ja maratonin suorittamisen. Joroinen kutsuu siis ainakin yhtä meiden perheen jäsentä...

Treeneihin panostetaan tänä vuonna kotimassa eikä ulkomaanleirejä ole suunnitteilla. Uintileirejä ainakin Vierumäellä ja toivottavasti joku pyörän tehoviikonloppu keväällä olisi kova sana. Kaiken kaikkiaan intoa puhkuen vuodelle 2013!