You are an ironman

Ei, en itse ole tätä kuninkuusmatkaa suorittanut, mutta perheeseemme leivottiin yksi teräsmies elokuun lopussa. Pääsin itse ensi kertaa tutustumaan tähän kuuluisaan Ironman brändiin ja seuraamaan monen unelmien toteutumista. Triathlonin täyttämatkaa ei turhaan kutsuta köyhän miehen Everestiksi.

Erään ikäsarjan lähtö hieman klo 7 jälkeen aamulla.

3,8 km uintia, 180 km pyöräilyä ja maratonjuoksu vielä päälle vie monelta aikaa reilusti yli 10 tuntia. Kisan nopein  kipitti maaliin reilussa 8 tunnissa ja hitaimpia odoteltiin maaliin noin 16 tunnin taivalluksen jälkeen.

Kaikkia kolmea lajia on syytä hallita jossakin määrin. Tosin uinnissa todistin usean sammakkouimarin etenemistä pää pinnalla. Pyöräilyssä ei sentään Jopoja tullut vastaan, mutta muutama varsin verkkainen vaihtoon lipuva suoritus tuli todistettua. Maratonilla viimeistään testataan monen luonnon lujuus, vaikka juoksujalka olisi huippuunsa treenattu. Kaikilla osuuksilla on ns. Cut off ajat joiden puitteissa on päästävä vaihtoon, muuten matka loppuu kesken. Ajasta riippumatta kaikki maaliin päässeet olivat kuitenkin voittajia. Mitä kauemmin matkaan kului sitä liikuttavampia tunteen ilmauksia näytti pääsevän ilmoille. Monen kuukauden työ ja uhraukset saivat täyttymyksensä.

Rannalle jätettyjä tavaroita. Monet sipsuttelivat sandaleilla tai villasukilla rannalle asti ja jättivät ylimääräiset tavarat kätevästi järjestäjien siivottavaksi.

Seurasin kisan etenemistä enimmäkseen uinti- ja juoksuosuuksilla. Siirtymisiin käytin kätevästi pyörää. Kööpenhamina kun on pyöräilijän luvattu kaupunki hyvine pyöräväylineen. Uinti käytiin Amager Strandparkissa, jonne oli noin 6 km matka keskustasta. Aamulla sinne olikin hankala päästä mitenkään muuten kuin pyörällä (tai taksilla). Sunnuntaina ennen klo 7 julkista liikennettä kun ei juuri ole. Pyöräily lähti heti kaupungista kohti pohjoista ja teki siellä kahden lenkin kierroksen, kunnes palasi taas kaupungin keskustaan. Päätin siis jättää sen seuraamisen netin varaan. Juoksuosuudella yleisön määrä oli niin mahtavan suuri, että vaihdon pyörän suosiolla kävelyyn. Kävelinkin lähes koko 10 km juoksulenkin päästä päähän. Matkalla kannustin tietenkin omaa ja muita suomalaisia teräsmiehiä ja -naisia. Järjestäjien mukaan reitillä on jopa 100 000 kannustajaa. Nautin mielettömän kannustavasta ilmapiiristä ja tarkkailin muita tuhansia kannustajia matkan varrella. Juoksureitti palveli myös hyvänä turistireittinä läpi kuninkaanlinnojen pihojen aina pienelle merenneidolle asti.

Kävelymatkan aikana ihmettelin myös järjestäjien työtä ja organisointia. Lähes 3000 kilpailijan vaihtopaikkojen organisointi on jo logistinen taidonnäyte. Vaihdoissa tarvittavat tavarat jokainen kilpailija lajitteli siihen tarkoitettuun pussukkaan johon liimattiin kisanumerotarra kiinni. Pyörät vietiin kilpailua edeltävänä päivänä rannalle vartioidulle alueelle. Pyöräilyn jälkeen vaihtopaikalla keskustassa oli organisaation puolesta henkilöt ottamassa pyöriä vastaan, kun taas kilpailijat siirtyivät suoraan vaihtamaan juoksupussukastaan juoksukamppeita päälle.

Kannustajia löytyi joka lähtöön!

Matkaa ei tosiaankaan tarvinnut tehdä yksin. Ja jos ei ollut vaikuttunut matkan aikana olleista kaiken karvaisista kannustajista, niin viimeistään maalialueella pala nousi kurkkuun katsellessa loppukirien kirjoa. Järjestäjien puolesta tästäkin tehtiin mieletön show. You are an ironman kaikui sen lähes 3000 kertaa ja salamavalot välkkyivät. Jokaikinen sai tuntea olevansa voittaja.

Edes sade ei haitannut maalisuoran kannustajia!

Maalisuoralla näin muunmuassa miehen joka juoksi kukkakimppu kädessä maalisuoraa kunnes löysi rakkaansa katsomosta ja ojensi tälle kimpun. Toinen taas maalin alla kosi polvillaan kihlattuaan. Kolmas tuli maaliin pyörätuolilla (myös vammaisia oli useita kilpailussa mukana). Suurin osa kisaajista yhtyi maalisuoran älämölöön ja teki hirveitä loppukirejä ansaiten hurjat kannustushuudot. Yleisö oli myös jatkuvasti valmiina heittämään ylävitosia kilpailijoiden kanssa. Monet varmistivat voittoisan maalikuvan tuulettamalla näyttävästi leveä hymy huulillaan.  Kyllä - saatoin aistia sen miltä tuntuu päästä huipulle!

Vielä pari metriä maaliin ja 226km päiväurakka on täynnä!

Havnebad, Kööpenhamina

Perheen kesälomareissu suuntautui Tanskaan. Otin itselleni hieman omaa aikaa Kööpenhaminassa ja suuntasin minnepä muualle kuin uimaan. Kööpenhaminan uimarantoja täydentää kanaaleihin tehdyt uimalat "havnebad". Osuin niistä kuuluisimpaan Islands Bryggen uimalaan. 

Uimala kokonaisuudessaan hieman kauempaa kuvattuna.

Uimala sijaitsee kävelymatkan päässä keskustassa. Valvottu ja aidattu alue takaa suht mukavat puitteet. Alue oli kuin suuri laituri joka erotti pari lasten allasta, hyppyaltaan ja 75 m pitkän uima-altaan. Veden laatua kehuttiin nettisivuilla ja Köpiksessä onkin kuulemma tehty paljon töitä kanaalien veden laadun kohottamiseksi. Ihan kirkasta ja aistivaraisesti puhdasta vettähän se oli. Suolaiseen makuun en kuitenkaan ihan heti tottunut. Meressä tulee uitua aika harvoin. Altaassa ei ole seiniä vaan turvallisuuden takaamiseksi alue on verkotettu reinoilta ja pohjasta. Pohjaan oli laitettu laatat 10 m välein niin oli jotain katseltavaa uidessa :) Allas oli noin 10 metriä leveä eikä rataköysiä ollut. Onneksi uimareita ei ollut kovinkaan paljon. Hetkellisesti taisin olla altaassa jopa yksin ja uskalsin kokeilla myös selkää. Pieni miinus siitä, että vaatteiden vaihtoon tai arvotavaroiden säilytykseen ei ollut tiloja. Mutta kerrankin lomalla sai tällaisen elämyksen ilmaiseksi.

Vesi mukavan lämpöistä +22C ja ilmakin +25C.

Masters SM Maarianhamina 22.-24.3.2013

SM-uinnit järjestettiin lähes ulkomailla kun matkasimme laivalla Maarianhaminaan. Asiointikin piti pääosin tehdä toisella kotimaisella. Yllättävän paljon masters-uintiväkeä oli kuitenkin meren taakse matkaan lähtenyt. Itselläni starttisetti oli varsin vakiintunut. Perjantain jätin taas väliin, mutta lauantaille ja sunnuntaille lajeja riitti. Viestit jaksojen alkuun ja loppuun ja lisäksi joka jaksossa henkilökohtainen pulahdus. Lauantain päivästä tulikin megapitkä, kun ilta venähti hallin valojen sammuttua automaattisesti klo 20 kesken viimeisten viestiuintien. Eivät olleet kisojen ajaksi poistaneet ajastimia valoista. Lopulta hallilta pääsimme pois vasta klo 21. Vielä kun paikalliset ravintolat eivät osanneet varautua nälkäisiin uimarilaumoihin, kotiuduimme hotelliin ruokailun päätteeksi vasta klo 23. Omalta osalta kisat sujuivat varsin mallikkaasti ja ajat viittasivat siihen, että vielä sitä edelleen kehitytään uimarina. Valitettavasti kuitenkin päälimmäisenä reissusta ei suinkaan jäänyt onnistumisen maku suuhun.

Käännösvahdit työntouhussa.

Lauantain megayllätyksestä vastasi nimittäin virkaintoinen käännösvahti. En muista, että minua olisi ikinä ennen hylätty uimakisoissa. No nyt tuli sekin koettua. Päämatkallani 200 selkäuinnissa kolmannessa käännöksessä en käännösvahdin mielestä toiminut sääntöjen mukaisesti. Itse en kyllä tällaista ”virhettä” tunnistanut tehneeni ja asia selvisi kun mieheni oli netistä liveaikoja seuratessaan ihmetellyt tuloksen häipymistä ruudulta. Tekstiviestiä ihmeteltyäni kävin minäkin tulosliuskoista toteamassa asian laidan. Ei auttanut keskustelut päätuomarin kanssa. Asiasta ei kuulemma kannata valittaa, koska tuomiota ei tultaisi purkamaan. Sana sanaa vastaan. Oh well, eipä aika edes ihan ollut suomenennätys, joten olkoon nyt sitten… Varsin kova aika kuitenkin oli ja olisin mielelläni sen ennätyksekseni kirjannut.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: Maarianhaminan Mariebad täytyy kyllä kehua miljöönsä puolesta aika huikeaksi halliksi. Ulkoaltaat olivat talvellakin auki ja siellä kamerat välkkyivätkin ahkeraan. Taustalla sekä hallin ikkunoista että ulkoaltaista idyllinen meren jää, jäätie ja paljon ulkoilevia ihmisiä auringonpaisteessa.

Ja takana siintää meri.

MM-kisaraporttia

Kisamatkasta on jo toivuttu ja on taas aika vetää tuloksia yhteen. Typistetty kilpailuohjelma ei kuitenkaan taannut kevyttä ohjelmaa. Tästä piti huolta vauhdikkaat tyttäreni. Vapaapäivät menivät uidessa heidän kanssaan meressä, hotellin altaassa ja paikallisessa vesipuistossa. Matkassa mukana oli myös yltyvä yskä.

Kilpailujen rekvisiittaa

Ensimmäisenä koitoksenani oli heti saapumista seuraavana päivänä päämatkani 200 selkäuintia. Uinti oli ulkoaltaassa ja päivän pelasti pilvinen sää. Kirkkaalla säällä suoraanuiminen on aina haastellisempaa. Lisäksi sijoituksellani (19.) jouduin kymmenen rataisessa altaassa reunaradalle, joka selkäuinnissa ei ole se kaikkein mieluisin rata. Uinti kulki kuitenkin varsin mukavasti vaikka hieman olisin voinut vauhtia toisella satasella lisätä. Loppu aika oli kuitenkin kohtuullinen ja jäin ennätyksestäni ainoastaan muutaman kymmenyksen. Ajalla 2.50,07 heltisi 12. sija. Kymmenelle parhaalle jaettiin mitallit ja tällä kertaa kymmenes sija jäi 0,9 sekunnin päähän.

200 su startti ulkoaltaassa

Viestipäivänä edessä oli neljä 50 metrin viestiä ja niissä uin kahdesti selkää ja kahdesti vaparia. Hyvin lähti nämä pikapyrähdyksetkin. Viesteissä sijoitukset vaihtelivat 15. ja 35. välillä. Viestiosallistujia oli parhaimmillaan/pahimmillaan lähes sata joukkuetta, joten mielestäni joukkueidemme sijoitukset olivat ihan loistavia! Kaiken lisäksi viestit ovat tosi hauskoja uida. Varsinkin tällaisissa massakisoissa on mukava puhaltaa joukkuekavereiden kanssa yhteen hiileen edes viestien ajan. Muuten tuntui, että muita ei ehtinyt juuri kisapäivien aikana näkemään.

Viestipyrähdysten innoittamana starttasin vielä viimeiseen uintiini 100 selkäuintiin kovat kierrokset mielessäni. Uinti menikin lähes nappiin ja tuloksena oma ennätys. Ajalla 1.16,88 olin lopulta 16. Jalat sain aivan hapoille ja kävely altaan reunalta ei onnistunut muutamaan hetkeen. Jäinkin katselemaan kuuman erän uintia, jossa koettiin draaman hetkiä. Ylivoimaisessa johdossa ollut Brasialialainen uimari hämääntyi luulemaan varaslähtököyttä maaliköysiksi ja teki maalikurotuksen 10 metriä liian aikaisin. Nopeasti kuitenkin reagoi tähän ja tuli kuin tulikin voittajana maaliin. Mutta sattuu sitä virheitä näemmä "huippu-uimareillekin".

Kokonaisuudessaan siis mukavasti menneet kisat. Yskä yltyi lopulta niin, että jatkoin lomaa vielä suoraan sairaslomalla. Onneksi sain kuitenkin kisat vedettyä ennen taudin huippua. 

Tyytyväinen MM-kisaaja

Kohti Italiaa ja MM-uinteja

Huomenna matka suuntaa kohti Italian Riccionea ja mastersien MM-uinteja. Tiedossa on kaikkien aikojen isoimmat uintikilpailut. Yhteensä ilmoittautuneita on 12 660, joista uintien allaslajeihin osallistuu lähes 9700 uimaria. Uinnit uidaan kahdessa olympiamitat täyttävässä altaassa. Joka toinen päivä naiset uivat ulkoaltaassa ja miehet sisällä ja sitten vaihdetaan. Aamulla kilpailut alkavat jo klo 7.30 ja lähes joka ilta jatkuvat klo 21 asti. Kisat pullistelevat osallistujia jo niin paljon, että epäilen hiukan voiko kisat enää olla kilpailijalle kovinkaan mielyttävät. Todennäköisesti ruuhkaa on verryttelyaltaassa, vessoihin, suihkuihin ja omaa vuoroa kilpailukoitokseenkin varmasti jonotetaan pitkään. Tunnelma tulee kuitenkin olemaan huikea!

Ulkoallas ja takana verryttelyallas

Tällä kertaa lomamme matkapäivät osuvat kisapäiville niin, että sekä 800 vu että 3 km avovesiuinti jäävät minun osaltani uimatta. Päätinkin keskittyä selkäuinteihin ja viesteihin. Samalla kisapäivät osaltani typistyivät kolmeen ja ehdin hieman lomailemaan muun perheen kanssa. Päin vastoin kuin viime vuoden EM-kisoissa, nyt ei tarvitse mitalleista haaveilla. Johan tuo osallistujamääräkin kertoo siitä, että paljon uimareita on saatu liikkeelle ja Italiaan kilpailemaan. Omat aikani lähtölistoilla oikeuttavat sinne sijan 20 tienoille. Ihan nimekkäitäkin uimareita on mukana, joten täytynee yrittää bongata muutamat olympiamitalistit ja maailmanmestarit. Ainakin mukana pitäisi olla 70-luvun tähti Jim Montgomery ja tuoreempia mestareita Vladimir Selkov ja Oleg Lisogor. Ja kun masters-kisoista on kyse täytyy mainita, että ilmoittautuneissa on toista kymmentä yli 90 vuotiasta ja vanhin osallituja on syntynyt vuonna 1914.

Hupiviesti Kyproksen leirillä

Suomalaisia uimareita uimaliiton tiedotteen mukaan mukana on 90. Mastersien MM- ja EM-kisoissa edustetaan omaa seuraa eli esimerkiksi viestit kootaan seuroittain. Uskoisin, että meidän seuran porukka, yhteensä 16 uimaria, on suurin. Tämä tietenkin helpottaa myös viestien kokoamista. Itse olen mukana kaikissa neljässä viestissä, jotka uidaan yhtenä viesteille pyhitettynä päivänä.

Vappu Kyproksella

Romanttisesti päätimme mieheni kanssa viettää tulevaa 10 v. hääpäiväämme treenauksen merkeissä Kyproksella uintiporukkamme kanssa. Mies keskittyi enimmäkseen jakamaan ajan uinnin ja juoksun välillä ja minä keskityin uimaan ja paljon. Viikon aikana uintikilometrejä kertyi 50 ja treeniaikaa yli 20 tuntia. Mukana yksi juoksulenkki. Ajassa ei ole mukana joka päivä käveltyjä matkoja altaalle, yhteensä yli 4km päivässä eikä jokailtaisia venyttelyitä. Venyttelyt oli jo aiempien leirin aikana nimetty KEO-venyttelyiksi. Arvannette mikä oli palautusjuoma venyttelyiden aikana :)

Paikallinen Olympiamitat täyttävä allas tarjosi loistavat puitteet treenaukselle

Treenit toki tähtäävät pääosin tuleviin MM-kisoihin, mutta toiveissa oli myös kasvattaa perusuintikuntoa kesän avovesi ja tri-koitoksiin. Vaikeaa oli kuitenkin rytmittää uinti toisaalta MM-kisoissa uitavia selkäuintimatkoja varten ja toisaalta pitkiä vaparimatkoja varten. Kesän mittaan nähdään miten kunnon on käynyt.

Kävelemässä hotellilta uima-altaalle.

Tällä kertaa treenauksessa oli ihan uudentyyppistä intensiteettiä. Ensinnäkin viikkokilsamäärät ovat aivan eri luokkaa kotona ollessa kuin aikoinaan. Leiriviikko toukokuussa melkeinpä tuplasi koko alkuvuoden kilsat. Yllättävän hyvin sitä kuitenkin jaksoi ja palautui. Ensimmäistä kertaa olimme myös näin pitkällä "lomalla" ilman lapsia. Lapset pärjäsivät mainiosti isovanhempien kanssa, mutta epäilen silti, että tästä lomatyypistä tulisi meille jokavuotista perinnettä.

Hengähdys päädyssä

Jaltan tunnelmia

Kaksi kuukautta mastersien EM-uintien jälkeen on hyvä palata kisatuloksiin ja tunnelmiin. Minulle ensimmäiset kilpailut ulkomailla ikinä toi tietenkin oman lisämausteensa koko reissuun. Itse kilpailuista päällimmäisenä on mielessä se, että päivät oli pitkälti odottamista, odottamista ja odottamista ennen omaa kilpailusuoritusta. Kuvaavaa oli se, että ensimmäisenä päivänä kisaohjelmassani oli 800 vu. Sitä ennen uitiin naisten ja miesten 200 sku sekä miesten  800 vu. Kilpailut alkoivat aamulla klo 9 ja oma eräni uitiin illalla klo 17. Kilpailijoita näissä kisoissa oli huomattavasti vähemmän kuin vastaavissa kisoissa aiemmin. Eksoottinen kilpailupaikka karsi todennäköisesti suurimman osan osallistujista. Suomella oli kuitenkin edustettuna mukavat noin 40 uimaria. Ja sijoituksethan jaetaan kuitenkin aina läsnäolijoiden kesken!

Tuloksellisesti olin heti kisojen jälkeen pettynyt allassuorituksiini. Ajat eivät hiponeet itselleni asetettamiani tavoitteita ja sitä mitalliakaan ei sitten tullut. Nyt 2 kk jälkikäteen olen vähän pehmentänyt ajatuksiani. Oikeastaan taisin kuitenkin uida ihan kelpo aikoja. Parannettavaa jäi erityisesti pitkillä vapareilla vauhdinjaossa ja kaikilla matkoilla käännöksissä. 100 su uinti viimeisenä allaspäivänä oli jo ihan rohkeaa, mutta myrskytuuli toi hankaluuksia käännökseen kun käännösliput liehuivat missä sattui. Tässä vielä ajat ja tulokset omassa 30-34 vuotiaitten sarjassa:
800 vu 11.22,22 sijoitus 4/8
200 vu 2.36,38 sij. 7/8
400 vu 5.31,46 sij. 4/8
200 su 2.55,55 sij. 5/7
100 su 1.20,07 sij. 5/9

Keskittymistä ennen starttia.

Viimeisenä matkapäivä oli vielä vuorossa avovesiuinti. Veden lämpötila oli mukavat +20 astetta, mutta mahdollinen kohtaaminen meduusojen kanssa mietitytti. Näköhavaintojen mukaan niitä oli kuitenkin ollut koko kisaviikon vedessä niukanlaisesti. Itse taisin törmätä (käsi hipaisi) ainoastaan yhteen uinnin aikana. Samassa lähdössä minun kanssani lähti neljästä eri ikäryhmästä uimareita - yhteensä 35 uimaria. Vaikka meillä oli eriväriset (hailakan) väriset lakit, ei uidessa juuri pystynyt erottamaan oliko vieressä uiva samaa ikäryhmää vai ei. Oli siis syytä kamppailla kaikkia vastaan. Heti lähdössä muutama lähti niin kovaa vauhtia ettei ollut mitään mahollisuuksia pysyä perässä. Viimeisellä kilometrillä meitä oli 5 naisen ryhmä ja sainkin ennen viimeistä poijua ohitettua kaikki. Viimeiseltä poijulta lähdin siis kärjessä. Onneksi näin sillä suunnistin väärin. Poijulta olisi pitänyt tehdä jyrkkä 120 sateen käännös ja se jäi minulta vajaaksi. Rannassa oli myös normaaleja uimapoijuja häiritsemässä suunnistusta. Kaikki takanani tulleet tod.näk. seurasivat minua ja niinpä kaikki teimme pienen kunniakierroksen. Tuomarit olivat kuitenkin ajantasalla ja vene tuli ohjaamaan meitä oikeaan suuntaan. Vielä maalisuoralla kamppailin samaisessa ryhmässä uineen uimarin kanssa ja hävisin hänelle tulosten mukaan 0,06 sekuntia. Käsiajanotossa tämä on hieman kummallisen tarkkaa ajanottoa, mutta onneksi kyseinen uimari oli minua nuoremmassa ikäsarjassa.

Miesten avovesiuintia heti startin jälkeen.

Maalissa en tiennyt yhtään mikä sijoitukseni oli. Takaa valui koko ajan lisää naisia ja minulla päälimmäisenä ajatuksena ja harmistuksena oli lopun suunnistusmoka. Olin varma, että jos joihinkin kärkipään sijoituksiin olisi ollut mahkuja niin ne varmasti meni lopun kunniakierroksella. Olin onnessani kuitenkin kisojen loppumisesta ja siitä, että nyt voisi lopettaa kisajännittämisen. Niinhän minä luulin, kunnes sain alustavat tulokset, joissa olin ykkösenä. Heti perään kuitenkin järjestäjät totesivat, että tuloksissa on jotain häikkää ja niitä pitäisi vielä tarkistella. Jännitystä jatkuikin lähes 2 tuntia ja tulosten tarkistamisten jälkeen sijoitukseni oli kakkonen. Mikäpä sen hienompaa kuin päättää kilpailut palkintopallille!

Kisojen lisäksi matkaseura ja uudet uintitutut tekivät kisamatkasta ihan täydellisen! Ensi vuonna Italian Riccionessa meno onkin kahta hurjempaa. Kilpailjoita rajoitetaan paljon tiukemmilla aikarajoilla ja kisa-altaitakin on kaksi kappaletta! Toisessa altaassa kisaavat naiset ja toisessa miehet.

Matkasuunnitelmia

Syksyn kilpailumatka on matkustamista vaille valmisteltu. Lentoliput hankittiin jo joulukuussa ja hotellihuone varattu tammikuussa. Viimeisimpänä lajien valinnat ja ilmoittatumisplankettien lähettäminen uimaliittoon. Uimaliitto vielä leimaa paperit ja laittaa ne sitten suoraan kisajärjestäjille.

Viime viikon pommitin sähköpostilla erinäisiä tahoja ja selvitin tarvitsemmeko viisumia Venäjälle. Välilaskumme on Moskovassa ja vaihtoaika muutaman tunnin. Tuntui järjettömältä hankkia monen kymmenen euron viisumi transit-alueella oleiluun. Lopulta selvisikin, että emme tarvitase edes kauttakulkuviisumia.

Vielä tosin mietin, että päivitänkä passini. 9 vuotta se on palvellut ja vuosi olisi toki jäljellä, mutta se tärkein sivu on lähtenyt repeytymään kummastakin reunasta. Taidan ottaa varman päälle ja vielä kesän aikana hankkia uuden passin.

Lajivalikoimassa en itselleni paljon armoa antanut. Joka päivälle on lajeja ja pisimmästä päästä. Kaiken kruunaa viikon kisarupeaman päälle uitava 3 km avovesiuinti.

Tuleva kisa-allas Jaltalla, Ukrainassa