Käringsundin puolikas

Urheiluharrastus antaa niin monenlaisia elämyksiä. Moni muistaa jo sen jännityksen ja innostuksen tunteen kun painaa osallistumisnappia ilmoittautumisen yhteydessä. Puhumattakaan niistä kaikista treeneistä ulkona huikeine maisemineen ja maitohapon makusine sivujuonteineen. Mutta onnistuneen valmistautumisen siirtyminen itse kisasuoritukseen ja itsensä yllättäminen, on jo oma lukunsa.

Uinti takana. Hieman lyhennettynä +15 C takia. Kolmantena ylös vedestä. Seuraava nainen jossain 5 min päässä.

Itselläni ensimmäisen triathlonin puolimatkaan ilmoittautuminen oli jo iso askel kohti tuntematonta. Kestävyysurheilu oli astumassa ihan uudelle tasolle ja en halunnut lähteä puolimatkalle kärsimään. Olen nuoruudessani käynyt vetämässä yhden marathonin, kun olisin ollut korkeintaan puolikkaan kunnossa. Ei ollut kivaa.

Treenejä varjosti kaikenmaailman vaivat, mutta loppuen lopuksi ihan monipuolisesti mielestäni sain kaikkea kolmea lajia vahvistettua niin, että lopulta uskaltauduin lähteä viivalle. Olin jo lähtökohtaisesti ihan luottavainen kuntoni suhteen, mutta ensimmäinen kerta on aina ensimmäinen.

Uinti oli varsin perussuorittamista. Olen kova jännittämään ja se vetää jalat usein aika jäykiksi enkä aina saa ihan kaikkea uinnissa irti. Toisaalta uinti on se vahvin laji, joten en vaivaa sillä kovinkaan päätäni. Pyöräilystä kisa sitten lähtee käyntiin. Ahvenanmaan tiet on ihanteellisessa ajokunnossa ja punainen asfaltti siivitti kulkuani varsin vauhdikkaasti. Neljä lenkkiä antoi mahdollisuuden kannustajillekin pysymään suht hyvin kärryillä menosta maantiellä. Jaloissa tuntui koko ajan passelilta ja en siis viitsinyt  kovin paljoa hermostua itselleni varsin kovista keskareista. Takaraivossa toki hieman tykytti ajatus, että noinkohan vauhti kostautuu juoksussa.

Ja vielä yhdelle kiekalle. Pitkähihanen oli oikein hyvä valinta pyöräilyyn.

Juoksu lähti mainiosti käyntiin yhden puskakäynnin jälkeen. Vasta viimeaikoina olen oppinut juoksemaan kellon kanssa ja tällä kertaa se kyllä taisi pelastaa minut pahimmalta katastrofilta. Vauhtisokeus meinasi viedä mennessään. Maltillisesti käsijarru päällä vedin ensimmäisen reilun 5km lenkin. Vauhti pysyi suhteellisen tasaisena kaikki neljä lenkkiä. Sen verran juoksukunto vielä odottaa huippuansa, että viimeisellä kierroksella ei toiveista huolimatta ollut enää paukkuja loppukiriin. Tiesin kuitenkin, että tavoite 6h aloitus menee reilusti rikki ja olin siitä kyllä enemmän kuin onnellinen ja innoissani.

Erityisen innostavaa oli kanssakilpailijat, jotka hymyilivät ja tsemppailivat pyöräilyn ja juoksun aikana. Huikeeta, että muutkin ovat lähteneet hakemaan hymyissä suin niitä parhaita fiiliksiä siitä matkasta kohti maaliviivaa. Tässä ei perimmiltään ole kyse tiukkapipoisesta sijoitusten ja ennätysten metsästämisestä vaan onnistumisen tunteesta.

Maalisuoralla saa jo tuulettaa! Olipa voittaja fiilis.

Vaikka matka puolikkaan suoritukseen oli itsessään jo iso nautinto, leijailen nyt viikko puolikkaan jälkeen vieläkin pilvissä. Jos triathlon saa aikaan tällaisia tunteita kisa kisan jälkeen, taidan tulla riippuvaiseksi. Tämä elämys kantaa treenausta pitkin syksyä ja kohti uusia haasteita.

Kesäharrastukseni triathlon

Kesäharrastukseni muuttuu kesä kesältä vakavammaksi. Tänä kesänä tavoitteeni oli osallistua jo huikasevasti kahteen kilpailuun edellisen kesien yhden sijaan.

Kisko-triathlon 2013, miesten lähtö

Kesäkuun alun Sääksi-triathlonin sprinttimatka (750-20-5) oli tarkoitus olla mukava harjoitus Kiskon perusmatkalle. Perusmatkaa pitempiä matkoja en ole harkinnutkaan ja tuollainen vajaan kolmen tunnin ponnistus onnistuu näillä treenimäärillä ja uimarin pohjilla vielä mainiosti.

Sääksi tarjosi mukavat puitteet kirkkasvetisen, lähdepohjaisen järven ja suhteellisen tasaisen maaston muodossa. Kävimme paria viikkoa aiemmin testaamassa pyöräreitin. Päätimme myös samassa yhteydessä tulla kisapaikalle jo edellisenä iltana ja yöpyä läheisellä opistolla. Kisa kun alkoi jo klo 9.

Itse kilpailu meni uinnin osalta kohtuullisesti. Ikäsarjojen SM-lähdössä miehet ja naiset starttasivat yhtäaikaa. Änkesin eturiviin ja pelkäsin isojen korstojen jyräävän mut lähtöjuoksussa (järvi oli jonkin matkaa varsin matalaa), mutta ihan hyvin pääsin uinnin päälle. Uintiseuraa riitti hyvin ja lopussa vielä ohittelin hyytyviä lihaskasoja. Ihan parhaaseen vauhtiin en mielestäni päässyt.

Pyöräily meni huikasevan reipasta vauhtia ja nautin vauhdin hurmasta. On se jännä etten näytä saavan tuollaista menoa irti muuten kuin numerolappu rinnassa. Porukkaa tulikin alussa vain maltillisesti ohi. Loppumatkasta reitti muuttui mäkisemmäksi ja allekirjoittaneen jalat hapotti. Mukavasti kerrytetty reilun 30 km/h keskarit alkoi tippumaan, mutta selvisin kuitenkin kohtuullisen voimissani vaihtoon.

Juoksu lähti yllättävän kepeästi vauhtiin ja ohittelin pari tyyppiä ja olin kolmannen peesissä varsin pitkään. Tämän leidin ohitin reilu kilometri ennen maalia. Paljon ei loppumatkalla tehoja kropasta kuitenkaan saanut irti ja niinpä loppukirissä tämä ohitettu meni menojaan. Tuloksista vielä selvisi, että kisasimme samassa sarjassa, höh!

Tässä vielä iloisesti edellä.

Kokonaisuudessa olin kisaan erittäin tyytyväinen. Kaikki ennakkoon ajatellut tavoiteajat paukkuivat rikki. Sijoitus SM-sarjassa (N35-39) oli lopulta 7. mutta iloisesti yllätyin siitä tosiasiasta, että mitallille matkaa oli vain 1,5 minuuttia (loppuajan ollessa 1h25min). Kilpailun tasosta mulla ei toki ole mitään tietoa, kun en kanssakilpalijoita (vielä) kovin hyvin tunne. Mutta näillä treenimäärillä täytyy olla vain tyytyväinen.

Iloinen kesäkauden aloitus vaihtui siis jo aikaisemmin mainitsemaani sitkeään yskään. Kiskossa olin kuitenkin mukana kisaturistina ja mukava ensikokemus sekin. Kameralla oli töitä ja sekin oli varsin vauhdikasta puuhaa. Loppukesästä en enää kisoihin halunnut ilmoittautua, koska keskittyminen kohti uinnin EM-kisoja on kuitenkin päätavoitteeni.

Muitakin merkkejä kesäharrastuksen vakavoitumisesta on havaittavissa. Pyörälenkit ovat pidentyneet ja talven harjoittelua on täydennetty spinningin muodossa. Pyörääni on ilmestynyt lisätangot, joita kaikista ennakkomanaamisista huolimatta olen oppinut käyttämään. Juoksuunkin olen panostanut vähän enemmän ja lisännyt juoksu(kisoja)tapahtumia ohjelmaan. Ensi vuonna ollaan taas uuden tilanteen edessä kun olen suunnitellut jättäväni uinnin MM-kisat Kanadassa väliin ja kesä on niin sanotusti vapaa täytettäväksi vaikkapa triathlon kisoilla.

Kisko 2012

Eilen starttasin jo toista kertaa Kiskon perusmatkan tri-kisaan. Tästä taitaa tulla jo kesäperinne! Ilma onneksi suosi paremmin kuin viime kerralla. Vuosi sitten kärsittiin 30 asteen auringon täyteisestä hellepäivästä. Nyt ennen starttia satoi, mutta itse kisa käytiin sateettomassa säässä. Lämpöä oli pitkälti yli 20 astetta (pyöräilyn keskilämpötila oli 25 C) ja sää pilvinen.

Täytyy myöntää, että perhosia oli vatsassa riittävästi ennen starttia. Syynä tähän lienee varsin vaisu valmistautuminen tähän kesäharrastukseeni. Pitkiä pyörälenkkejä tein kyllä ennemmän, mutta kokonaiskilsat oli varmasti pienemmät. Märkäpuvulla ehdin käydä pari lyhyttä kokeilua ja ne kummatkin päättyivät kipeisiin käsiin. Lisäksi aktiivista treeniaikaa söivät valmistautuminen alkukesän MM-uinteihin, joka toki oli päätavoitteeni tänä vuonna. Positiiviista on kuitenkin ollut uuden juoksutekniikan löytäminen ja sen hiominen näytti tuottavankin hyvää tulosta kisassa.

Kisavalmisteluja vaihtopaikalla.

Naisia kisaan starttasi tänä vuonna 18 ja miehiä 102. Jostain syystä lähtö on jaettu niin, että naisilla on oma karsina ja miehillä omansa. Ehkä järjestäjät halusivat säästää naisia pahimmalta ryysikseltä. Itseäni tämä harmitti jo viime vuonna. Uinnissa kun on ihan mukava päästä kovaan peesiin ja nyt se ei täysin onnistunut. Lisäksi olen varma, että tällä järjestelyllä naisten uintimatka oli piirun verran pidempi kuin miehillä. No onneksi pääsin kuitenkin ennen ensimmäistä poijua isomman miesporukan eteen ja lopulta rantauduin toisena. Aika 23,45 oli hieman viime vuotista hiljaisempi, mutta matkahan voi hieman vuodesta toiseen vaihdella. Tällä kertaa en kuitenkaan hiljennellyt vauhtia loppuvaiheessa, vaan otin jopa pikku loppukirin.

Pyöräilyreittiä oli edellisestä vuodesta muutettu yhdeksi lenkiksi. Alkuun oli kiivettävänä varsin miehekäs mäki. Uinnin ja vaihtoalueen häsellysten jälkeen kyllä otettiin luulot heti pois ja hapot huuteli reisissä. Reitti oli hieman lyhyempi kuin viime vuonna, mutta varsin vaativa kovine vastatuulineen. Pyöräily sujui treenaukseen nähden ihan mukavasti vaikka toiveet vähän paremmasta keskivauhdista jäi toiveen tasolle. Tässä osa-alueessa olisi varmasti helposti kehitettävää, kun pyöräily on kuitenkin itselle se uusin laji näistä kolmesta. Aikaa 38 kilsan lenkkiin meni 1h 25 min eli keskivauhti jotakuinkin 27 km/h.

Juoksu oli tuttua Kiskoa. Kaksi viiden kilsan lenkkiä mäkisessä maastossa. Pari ekaa kilsaa kärsin pohkeiden kramppailusta, mutta se helpotti onneksi ennen ensimmäistä kääntöpaikkaa. Jouduin kuitenkin kävelemään pari mäkeä ja jopa pysähdyin venyttämään toista pahemmin oireilevaa jalkaa. Loppumatkaa kohden meno kohentui ja viimeiset 4 kilometriä meni suorastaan lentäen. Juoksuun aikaa tuhraantui kuitenkin yli tunti. Loppuaika parani viime vuodesta kuitenkin lähes 10 minuuttia ja pääsin alle sen maagisen kolmen tunnin rajan ajalla 2.55,10. Tästä suurin tulosparannus tuli ehdottomasti juoksusta. Fiilikset oli kaiken kaikkiaan ihan huippuhyvät maalissa ja ei tässä auta kuin suunnitella seuraavaa triathlon iloittelua. Matkan pituus ei tästä kyllä näillä näkymin tule kasvamaan.

Tässä kovassa lajissa kaikki maaliin päässeet ovat voittajia!

Kisko-triathlon

Kävin Kiskossa kiskomassa kisat kovaa kesäkuumalla!

Sivulajin harjoittelut huipentuivat eilen Kiskossa. Hieno huipennus olikin! Matkaa oli reilusti enemmän kuin debyytissäni viime kesältä eli haastekerrointa oli kasvatettu. Perusmatka (1,5 - 40 - 10) taittui helteisessä säässä. Lämpöä oli riittävästi - lähes 30 C.

Hetki ennen lähtöä

Lähtöviivalla kanssani oli 162 miestä ja 28 naista. Lähtö oli varsin rauhallinen kun naiset ja miehet oli karsinoitu erilleen. Tosin naisilla matkaa sitten tulikin joku kymmenen metriä enemmän. Omassa rauhassa uinnista ehkä sen verran voin näin harrastelijana antaa periksi. Rata oli kolmionmuotoinen ja ekalla poijulle tultaessa oli jo ryhmät kuitenkin yhdistyneet. Matka meni mukavasti vaikka pitkät poijujen välit eivät ole minulle kovin tuttua tyyliä uinnissa. Ei tullut sellaisia luonnollisia rytmin vaihdoksiakaan, joten uintivauhti lienee ollut aika tasaista. 1500 m taittui aikaan 23,26. Kuinka ollakkaan, tässä olikin se minun kohokohtani sijoituksellisesti. Naisten ykkösenä ja miehistäkin vain 11 ui kovempaa.

Vaihdossa on vielä hiljaista

En pitänyt vaihdossa suuremmin kiirettä. Täytyy tunnustaa, että yritin tasoittaa hengitystä ennen ensimmäistä ylämäkeä, joka on varsin tiukka rannasta ylös maantien varteen. Siitä selvittyäni päätinkin fiilistellä - noh, aika kovaa. Vauhtia riittikin omaan tasoon nähden hurjasti ensimmäisen kiekan eli reilut 20 km (Kiskon pyörämatka on noin 3 km ylimittainen). Masentavaa se silti oli kun porukkaa kiitää oikealta ja vasemmalta ohi. Onneksi enimmäkseen kuitenkin vasemmalta :) Selvisin kääntöpaikastakin, jota piti myös etukäteen vähän jännittää (amatöörillä ajatukset näyttää olevan epäoleellisissa asioissa). Toisella kiekalla vauhti ihan luonnostaan vähän kuitenkin laski ja viisi kilometria ennen maalia alkoi takareidet ilmoittelemaan krampista. Järkeilin onneksi, että juoksussa käytän enemmän etureisiä ja pohkeita, joten en sitä murehtinut enempää. Reitillä oli kuitenkin vauhdikkaita laskuja (maksimit 52 km/h oli henk.koht. nopeusenkka) ja vastaavasti sitten ihan hapottavia ylämäkiä. Aivan toista kuin viime vuonna tasaisten teiden Nokialla. Mittarin mukaan keskinopeus 43 km matkalla oli kuitenkin 29 km/h, joka on lähes sama kuin viime vuonna puolta lyhyemmällä kisamatkalla. Jotain on siis tapahtunut - edistymistä?

Viimeinen vaihto edessä

Juoksussa jalat olivat tönköt ensimmäiselle kääntöpaikalle eli 2,5 km. Tein kuitenkin päätöksen, että kävelemään en lähde ja se pitikin loppuun asti. Pystyin ehkä hieman rennommin juoksemaan puolimatkaan ja siitä sitten sisulla loppuun. Pidin itseäni ihan kohtuullisena juoksijana, mutta suhteessa muihin taisin kuitenkin yllätyksekseni olla huonompi juoksussa kuin pyöräilyssä.

Maali!
(Kameran takana mieheni ja taustalla kannustusjoukot: tytöt ja isovanhemmat)

Tuliaisina reissusta oli hyvä mieli, kuollut olo, paarman purema ja hitunen lisää motivaatiota jatkaa tämän lajin harjoittelua. Tavoiteaikani 3h10min alittui reilusti. Loppuaikani oli 3.04:32. Kaikki tulokset täältä.

Avovesiuintia

Olen nyt totutellut uimaan myös märkäpuvulla. Ensimmäiset kokeilut oli hupaisia, kun puku kellutti kovasti ja jalat huiteli taivaissa. Lisäksi puku kiristi kaulausta ja puristi hartioisti uinnin aikana. Parin kerran jälkeen toivoin hellekesää, että voisin uida avovesiuintini uikkareissa.

Uintitreeniä meressä, Kustavissa

Mutta niin siinä vaan on käynyt, että kelluntaominaisuuksiin ja tiukkaan asuun on jo vähän tottunut. Viimeisin sinetti tuli tämän viikon Kuusijärven Helsinki Triahtlonin 1500 m avovesiuinnissa. Aika oli sen verran hyvä (20:30) uikkareilla uineisiin treenikavereihin, että oli myönnettävä myös ajallinen etu. Lisäksi huomasin, että teen jaloilla paljon vähemmän töitä kuin normi uintitreeneissä/kisoissa. Tämä on kyllä aika tärkeää jos uinnin jälkeen on edessä vielä pyöräilyä ja juoksua.

Niinpä taidan jatkossakin vetää kumipuvun päälle ainakin triathlon mittelöihin lähdettäessä, jos se vaan lämpötilojen puolesta on sallittua.

Välineurheilua 2

Viime vuonna tähän aikaan en ollut vielä montaa kymmentä kilometriä pyöräillyt. Eipä nuo treenimäärät nytkään päätä huimaa. Olen kuitenkin pari kertaa ulkoiluttanut kilpuriani pidemmän lenkin merkeissä. Pyöräily on ehdottomasti huonoin lajini ja olen siinä kyllä todella amatööri isolla A:lla. Totesinkin, että jos pyöräilyyn tarvittaisiin ajokortti tuskin pääsisin inssistä läpi. Mutta sitkeästi yritän kuitenkin viedä tätäkin lajia uudelle tasolle.

Tämän vuoden juttu näyttää kohdallani olevan välineurheilu. Kilpurini sain jo toki viime vuonna, mutta tänä vuonna vihdoin rohkaistuin kokeilemaan lukkopolkimia. Parin pitkän lenkin kokemuksella näytän pysyvän niillä pystyssä ja pääsevän mukavasti eteenpäin. Siinä kait tärkeimmät kriteerit. Työmatkaa tulen kuitenkin vielä taivaltamaan hybridilläni turvallisesti lenkkarit jalassa.

Tasapuolisuuden nimissä piti vielä juoksuvarustustakin päivittää. Lenkkarit olikin jo hankintalistalla, mutta uutena  kokeiluna hankin sinne oman jalan mukaisesti muotoillut pohjalliset. Parin lenkin jälkeen vaikuttaa erittäin lupaavalta.

Yhteenvetona voinee sanoa, että hyvät ja toimivat välineet tuovat mukavuutta treenaamiseen. Parhaimmassa tapauksessa myös estävät vammoilta. Kuntoa ne eivät kuitenkaan kohota, siihen kun auttaa vain raaka työ.

Jalkineita joka lähtöön

Välineurheilua

Niin siinä vain kävi, että ostin itselleni märkäpuvun. Entisenä uimarina olen aina pitänyt märkäpukua hieman epämukavan näköisenä. Kipukynnys avoveden lämpimyydessä menee kuitenkin lämpimiin allasvesiin tottuneella aika alhaalla. Päädyin siis varmistamaan varman kisoihin lähdön tulevan kesän lämpötiloista huolimatta.

Aika high-techiähän nuo tri-puvut näyttävät nykyisin olevan ja se toki takaa myös korkean hinnan. Joustavat kuitenkin vaativassakin käytössä ja kait se on pakko uskoa, kun pukua kauppasi Suomen yksi parhaista triatleeteista Scorpionstoresta. Sittenhän se selviää kun pääsee avoveteen kokeilemaan. Ei kuitenkaan ihan vielä tarkene edes puvun kanssa...

X-terra vector pro märkäpuku