Matkaennätykset paukkuu

Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa elämässäni vetänyt yli 100 km pyörälenkin. Ensimmäinen osui ihanalle kevätreissullemme Espanjaan, josta täytynee vielä kertoa myöhemmin enemmän. Toinen tehtiin Lappeenrannassa järvimaisemissa Espanjan matkakavereidemme kotimaisemissa. Meneehän se kun on aikaa ja voi tehdä muutaman kahvilapysähdyksen. Muutenkin keskivertolenkkini on pidentynyt roimasta. Kilometrikisassakin ennätykset paukkuivat jo elokuun alussa kun rikoin ensimmäistä kertaa 1000 km rajan. Kilometrikisa alkaa vasta toukokuun alusta, joten esim. nuo Espanjan kilometrit eivät sinne ole rekisteröityneet.

Toinen matkaennätykseni paukkui avovesiuintikisoissa. Osallistuin Kangasalla järjestettyihin pohjoismaisiin mestaruusuinteihin 5 km matkalla. Seuraavana päivänä olisi ollut tarjolla myös Masters lähtö 3 km matkalla, mutta halusin kokeilla tuota pidempää kisamatkaa. Sijoituksista ei tarvinnut haaveilla, sillä mukana oli parikymppisiä avovesispesialisteja ja muutama nuori suomalainen uintilupaus. Kokemus oli ihan mukava vaikka tylsäähän se oli yksin paukuttaa kaksi kierrosta 2,5 km rataa. Aallokkoa oli sen verran etten juuri muita uimareita matkalla nähnyt. Viimeisenä ei onneksi tarvinnut maaliin raahautua. Loppuaikakin oli mukavasti 1.22,37.

Seurailin tuloksia koko viikonlopun ajalta ja hämmästyttävintä oli huomata, että nuo samaiset avovesihirmut uivat lauantaina 10 km kilpailumatkan tismalleen samaan aikaan kuin perjantaina. Siis kun kertoi perjantain tuloksen kahdella sai loppuajan 10 km matkalle. Ovat ne kyllä yhdenlaisia dieselkoneita!

Kotimainen avovesikausi

Eilen sai päätöksensä kotimaan avovesikausi. Itselläni kausi on ollut lyhyt mutta ytimekäs. Avovesitreenit voi laskea kahden käden sormilla. Kisoja oli kahdet. 

Pitkäjärven yliuinti uidaan heinäkuun lopussa Espoossa. Tapahtumaan olen osallistunut jo useana vuotena ja tänä vuonna oli pahimmat sinileväesiintymät minun aikanani, mutta minua se ei niin haitannut. Levät näytti painuneen rantaan ja matkalla en haistanut enkä maistanut mitään. Matkaan lähti 35 uimaria ja itse rantauduin viidentenä. Tällä kertaa uin matkat yksin eikä kiriapua tai suunnistuapua ollut. Yllätyksekseni paransin kuitenkin reittiennätystäni minuutilla. 2,1 km taittui aikaan 31min17s.

Tiukka irvistys uinnin jälkeen. Hieman hengästytti!

Avovesiuinnit SM-kilpailut uitiin eilen 10.8. Kangasalla. 3 km koitokseen lähti omassa 35-49 vuotiaitten sarjassa 9 uimaria. Vesi oli tällä kertaa yli 20 asteista ja siis varsin mielyttävä verrattuna viime vuoden alle 18 asteeseen. Mestaruuteen sai tänä vuonna tehdä ihan kunnon päivätyön kun kakkoseksi tullut oli koko matkan näköetäisyydellä. Matka uitiin kuutena 500 m lenkkinä. Suunnistus oli yllättävän haasteelista tällä kertaa. Soutustadionin pienet ja valkoiset reittipampulat oli hankalat minulle ja jouduin katsomaan suuntaa turhan usein. Käännökset sen sijaan meni mukavan vauhdikkaasti. Vaikka en mitenkään hissukseen muitakaan kierroksia mennyt niin viimeiselle kierrokselle yritin vauhtia vielä lisätä. Viimeisen reilun 200m suoran painelin kyllä aivan kaikki pelissä. Päätin, että loppukiriin tätä taistoa ei viedä ja niin tuo taktiikka puri. Mestaruus tuli 25 s erolla!

Ryhmähenkeä parhaimmillaan! Masters naiset juuri ennen lähtöä.

Taas irvistellään. Voittajan on helppo hymyillä!

Kausi jatkuu vielä Mastersien EM-uinneissa Hollannin Eindhovenissa syyskuun alussa. Siellä minulla on puolustettavana kahden vuoden takainen avoveden EM-hopea. Sarja on tosin vaihtunut, mutta taistelemaan lähdetään. Uinti siellä on mielenkiintoinen. Reitti on kaupungin keskustan kanaalissa ja suora 3 km reitti. Käännöksistä ei siis tarvitse murehtia, muta toisaalta välimatkojen arviointi voi olla haastavaa. Pari siltaa matkalla on, joten hieman tarvinnee reittiin tutustua etukäteen.

(Kuvat Maikki Torsti)

Avovesiuintikauden saldo

Avovesiuinti on viimekesinä ollut yksinäistä puuhaa harjoitella ja eipä kisoissakaan ruuhkaa ole ollut. Tänä kesänä treenien osalta saatiin hieman tilannetta parannettua. Eräs uimari aloitti avovesiuintiryhmän ja aktivoi ison joukon uimareita osallistumaan Espoon Kaitalammella pidettyihin avovesitreeneihin. Itse osallistuin muutaman kerran ja erityisesti treeneissä tuli totuttua kylmään veteen. Kaitalampi on syvä järvi ja vesi siellä ainakin tänä kesänä varsin viileää. Toisaalta mikäpäs sen paremmin valmistaa lämpimiin allasvesiin tottunutta avovesikoitoksiin.

Yhteensattumat antoivat minulle vielä varsin kovatasoista uintiseuraa varsinaisissa kilpailuissa. Pitkäjärven yliuinti oli saanut osallitujia ennätysmäärän 50 kpl. Tämä määrä leviää Pitkäjärvelle varsin hyvin, kun mukana on kuitenkin monen tasoista menijää. Menomatkalla sain kuitenkin mukavan peesin ja nautiskelinkin tästä harvinaisuudesta koko matkan kivelle asti. Kääntöpaikan jälkeen yritin hieman jo saada hajurakoakin. Vaikka seura on aina mukavaa järvenselällä, on voitto (vaikka ei kilpailusta olekaan kyse) kuitenkin vielä mukavampaa. Varsinkin kun matkakaverina oli niinkin kova luu kuin Teemu Lemmettylä. Oma aikani oli lähes sekunnilleen sama kuin viime vuonna, joten tulosparannuksella ei päässyt tällä kertaa tuulettelemaan.

Pitkäjärven uimarannan kuhinaa ennen starttia.

Avovesiuinnin SM-kisoissa Kangasalla uintiseuran saaminen oli vielä makoisampaa. Tällä kertaa uin koko 3 km matkan legendaarisen triathlonisti Pauli Kiurun kanssa. Uimme Paulin kanssa vuorovedoin. Vauhti oli tasaista ja koska omassa sarjassani olin jo varsin hyvissä asemissa ensimmäisen 500 m metrin jälkeen ei hirveästi tehnyt mieli mennä mukavuusalueelta pois. Viimeisellä kierroksella hieman kuitenkin kilpailuvietti taas voitti ja niinpä vauhtiakin lisättiin. Kiritaistelussa sainkin maalissa parin sekunnin edun. Vaikka vesi olikin vain 18 asteista oli kimppatreeneistä selkeästi ollut hyötyä. Olin myös henkisesti valmistautunut siihen, että tämän tulen kestämään vaikka kylmää olisi. Näillä eväin selvisin ilman suurimpia ongelmia. Aikakin oli kovempi kuin viime vuonna Hämeenlinnassa.

Minä edessä, Pauli Kiuru perässä juuri ennen maaliintuloa (kuva järjestäjien sivuilta).

Ensi kaudella pyrin osallistumaan avovesiuinnissa myös arvokisoihin. Hollannin EM-uinneissa olisi tarkoitus syyskuussa olla puolustamassa EM-hopeaa. Ensi kesänä on treeneissä ja avovesikisoissa siis tiedossa erilaista säpinää. Ennen sitä on kuitenkin monta muuta haastetta odottamassa...